Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 
Britten vastaan Sibelius


Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
15.5.2014
 
Okko Kamu, kapellimestari
Roland Pöntinen, pianosolisti

  • Benjamin Britten: Pianokonsertto
  • Jean Sibelius: Sinfonia nro 4 a-molli
  • Roland Pöntinen

    Benjamin Brittenin pianokonsertto ja Jean Sibeliuksen neljäs sinfonia muodostivat Sinfonia Lahden konsertissa äärimmäisen vastakohtaisen "taisteluparin". Niin sävelkieleltään kuin luonteeltaankin ne ovat kuin täysin eri maailmoista lähteneitä, vaikka kumpikin on sävelletty 1900-luvun alkupuoliskolla.

    Britten oli vasta 24-vuotias saadessaan konserttonsa valmiiksi. Ja sen kuulee. Teos on enimmältään estottomasti räiskyvää hurvittelua sävelten maailmassa.

    Etenkin konserton ensimmäinen osa, erittäin vauhdikas toccata, vaikuttaa suihkivine sävelryöppyineen suurta taituruutta vaativalta. Tuntuukin ihmeelliseltä, että Britten soitti itse Lontoon Proms-konsertissa 1938 tapahtuneen kantaesityksen solistina: olihan hän ensisijaisesti säveltäjä eikä pianovirtuoosi.

    Toisen osan Britten nimesi valssiksi, mutta keveästi keinahtelevaa wieniläistanssin poljentoa ei juurikaan tavoittanut sävelellisen konstailun keskeltä. Ilmankos The Musical Times -lehdessä kantaesityksen arvostellut William MacNaught oli nyrpeä: hän moitti Britteniä omaan näppäryyteen sortumisesta ja maun hairahduksista.

    Teemaltaan banaalin yksinkertainen kolmas osa, impromptu, tarjosi tunnelmallisen lepotuokion ennen marssi-finaalia, jossa räiskettä ja pauketta riitti. Mahtoikohan pasifistina tunnettu Britten ilveillä sotilasmarssien kustannuksella? 

    Solistiksi Ralf Gothónin saappaisiin viime tingassa rohkeasti hypännyt inkeriläis-ruotsalainen Roland Pöntinen selvitti urakkansa liput uljaasti hulmuten. Hänen soitossaan en missään vaiheessa huomannut vähäisintäkään epävarmuutta. Tulkinta oli alati eloisaa ja luontevaa, soitto teknisesti ihailtavan varmaa.

    Mainiosti sujunut yhteistyö Okko Kamun johtaman orkesterin kanssa ei järkkynyt edes ikiliikkujamaisesti edenneessä toccatassa.


    Okko Kamu

    Pöntisen lumoavan herkästi tulkitsema ylimääräinen numero, Frédéric Chopinin masurkka a-molli op.17 nro 4, tuntui kaiken Britten-rymistelyn jälkeen palsamilta sekä mielelle että korville.

    Jos Sibeliuksen traaginen ja syvällinen neljäs sinfonia olikin sävelkieleltään rohkean omaperäisenä vaikea nieltävä aikalaisille, monet pitävät sitä nyt hänen sinfonioittensa ykkösenä. Siltä vaikutti, että heihin lukeutuu myös Okko Kamu, niin vahvasti eläytyen ja yksityiskohdista tarkkaa huolta pitäen hän sinfonian johti.

    Muusikot seurasivat alttiisti maestronsa viitteitä, tuloksena mitä puhuttelevin ja nautittavin tulkinta.


    Arto Sakari Korpinen

    Hakemisto 2014

    Hakemisto 2013

    Kaikki hakemistot

    Roland Pöntisen kuva: Mats Backer
    Okko Kamun kuva: Kaapo Kamu


    Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 17.5.2014

    Copyright © Arto Sakari Korpinen 2014