|
|
|
Sinfonia
Lahti
Lahden Sibeliustalossa
30.10.2014
Ville Matvejeff,
kapellimestari
Stefania Passamonte, pianosolisti
- Éric Tanguy: Affettuoso – In memoriam Henri Dutilleux
- Sergei Rahmaninov: Pianokonsertto nro 2 c-molli
- Robert Schumann: Sinfonia nro 3 Es-duuri, "Reiniläinen"
|
|
 anskalaisen Éric Tanguy'n nimi kannattaa pistää korvan taakse. Hänen sävellyksensä Affettuoso, jonka Sinfonia Lahti soitti ensi kertaa Suomessa, osoittautui upeaksi luomukseksi.
 
Éric Tanguy (vas.) ja Ville Matvejeff
Luontevasti
etenevä ja ehyeksi kokonaisuudeksi kasvava sävellys piti kuulijan alati
vallassaan. Niin persoonallisen sävelkielen on Tanguy luonut, ettei
mieleeni juolahtanut selvästi tunnistettavia esikuvia. Orkesterin
keinovaroja hän käyttelee mestarin ottein.
Tanguy'n musiikkiin oli myös ranskalaismestari Henri Dutilleux niin
ihastunut, että otti häneen puhelimitse yhteyttä. Osoituksena
syntyneestä ystävyydestä Tanguy sävelsi ja omisti Affettuoson viime
vuonna 97-vuotiaana kuolleen Dutilleux'n muistolle.
Tanguy'n ystäviin kuuluu myös Jyväskylän sinfonikkojen nuori maetro Ville Matvejeff, joka johti Affettuoson tulisieluisin ottein. Orkesteri vastasi haasteeseen intomielisesti ja voitokkaasti.
 i, italialainen pianosolisti Stefania Passamonte
ei ollut maalannut kasvoilleen punaista naamiota, joka herätti
ennakkoon huomiota ja kummastusta konserttia mainostaneessa kuvassa.
Eikä näin syntynyt mielikuva villistä nuoresta muusikosta pitänyt
ollenkaan paikkaansa.
Stefania Passamonte
Päinvastoin. Enpä muista koskaan kuulleeni romanttisen musiikin tunnekylläisimpiin teoksiin kuuluvaa Sergei Rahmaninovin c-molli-pianokonserttoa
näin vaisusti tulkittuna. Hieman outoon valoon joutuikin käsiohjelman
mahtaileva luettelo taiteilijan saavutuksista kuten maininta
astelemisesta palkintoseremonioiden punaisella matolla Lontoossa.
Tulkintaotteen hentoudesta ja kosketuksen mattapintaisuudesta kärsivät
erityisesti nopeat ääriosat. Vasta finaalin upeassa loppuhuipennuksessa
lennähti flyygelistä kunnolla ilmoille sitä soinnin kimmellystä, jota
olin kaipaillut pitkin matkaa. Taivaalliseen hitaaseen osaan pianistin
tulkintaote sopi paremmin: saatiin nauttia herkästä vuoropuhelusta
orkesterin kanssa.
Esityksen hurmaavimmat hetket tarjosi kuitenkin orkesteri ilman
solistia. Finaalin ihanan sivuteeman soittivat hivelevän kauniisti
ensin alttoviulut ja myöhemmin koko jousisto.
 onsertin päättänyt Robert Schumannin Reiniläinen sinfonia
oli jälleen vakuuttava osoitus Matvejeffin erinomaisista kyvyistä
musiikin sytyttävään tulkintaan. Laajakaarisia viitteitä kannattaisi
kuitenkin käytellä säästeliäämmin ja ylipäätään mukauttaa johtamista
herkemmin musiikin kunkin hetken tunnelmiin.
|
Éric Tanguy'n kuva hänen nettisivuiltaan
Ville Matvejeffin kuva: Jani Laukkanen / Fazer Artists' Management
Stefania Passamonten kuvat hänen nettisivuiltaan
Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 1.11.2014
Copyright
© Arto Sakari Korpinen 2014
|
|
