|
Arto Sakari Korpinen: Kritiikin valokeila 1995/6
|
|
Brahmsin kirsikat kypsyivät makeiksiMoshe Atzmon
Unkarissa syntynyt, mutta Israelissa opintonsa suorittanut kapellimestari Moshe Atzmon sai kansainväliselle uralleen vauhtia kilpailumenestyksistä, joista mainittavimpia ovat Leonard Bernstein -palkinto, voitto Liverpoolin kilpailuissa ja toinen sija Mitropoulos-kilvassa.
Vaikka toimiikin tällä hetkellä Japanissa Nagoyan sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina, Atzmon kuuluu ahkerasti maapalloa kiertäviin "kapsäkki-maestroihin". Lahteen hän tuli Italiasta, ja matka jatkui kotikaupungin Baselin kautta Lontooseen, Seattleen, Tampereelle, Buenos Airesiin...
Aikaisemmilla Lahden-vierailuillaan Atzmon on johtanut menestyksekkäästi muun muassa Stravinskia ja vähemmän menestyksekkäästi Sibeliusta. Tämänkertainen ohjelmavalinta, Brahmsin neljäs sinfonia, osoittautui onnistuneeksi: Brahms on selvästikin Atzmonille läheisempi säveltäjä kuin Sibelius.
"Pelkäänpä, että siinä maistuu täkäläinen ilmasto - kirsikat eivät tule täällä makeiksi." Näin luonnehti syksyisen melankolian sävyttämää sinfoniaansa Brahms itse kirjeessä, jonka hän lähetti vuonna 1885 Steiermarkin alppimaisemista ystävälleen, kapellimestari Hans von Bülowille.
Vaikka Bülow nuotteihin tutustuttuaan pukikin ensi vaikutelmansa sanoiksi "vaikea, hyvin vaikea", hän pian julistautui "jättimäisen, verratonta energiaa henkivän" sinfonian esitaistelijaksi.Eikä nerokas, syvällinen teos ei ole kuluneitten vuosien aikana menettänyt hiukkastakaan tästä energiastaan, valtavasta sisäisestä lämmöstään, jolla se hellyttää kuulijan vielä tänä kylmäpintaisen konekulttuurin aikakautenakin.
Brahmsin neljättä sinfoniaa kuuntelee suureksi nautinnokseen milloin tahansa, mutta talven tuloa enteilevä marraskuu on ehkä erityisen otollinen ajankohta tämän "suuren syksyisen kuvan" esittämiselle. Moshe Atzmon ja Lahden sinfonikot saivat Brahmsin sävelet huokumaan satuttavasti lempeää ja valoisaa surumielisyyttään - jos näin paradoksaalinen ilmaisu sallitaan.
Ehyttä, yksityiskohtia myöten viimeisteltyä tulkintaa seurasi sulaa mielihyvää tuntien, sillä kapellimestari antoi musiikin hengittää vapaasti ja luonnollisesti. Eikä ollut tietoakaan siitä soinnin tasapaksuudesta ja harmaudesta, joka vaivaa heikkoja Brahms-esityksiä: ilmava, huolella ja taidolla tasapainoitettu sointi tavoitti toisinaan jopa impressionistista väreilyä.
Sinfonian ensi osan tulkinta jäi eräine hienosti toteutettuine yksityiskohtineenkin vielä melko tavanomaiseksi, mutta henkevän aistikkaasti ja lämpimän runollisesti soitettu toinen osa otti jo kuulijan täysin valtaansa. Elävästi ja iskevästi edenneen scherzon jälkeen esityksen kruunasi tunnelmiltaan moninainen, mutta silti ehyesti ja johdonmukaisesti rakennettu finaali, jossa erityisesti orkesterin puhaltajat antoivat hienoja näyttöjä taidoistaan.Arto Sakari Korpinen
Moshe Atzmon johti Lahden kaupunginorkesteria 9.11.1995.
 |
|
|