Päähakemisto Kritiikin valokeila 1995 - hakemisto Tietoja

Arto Sakari Korpinen: Kritiikin valokeila 1995/19


Jonninjoutavaa möykkää
partituurin täydeltä

Charles Wuorisen
Teos saksofonikvartetille
ja orkesterille

Sian säkissä tulivat Lahden sinfonikot ostaneeksi ottaessaan ohjelmaansa Charles Wuorisen Teoksen saksofonikvartetille ja orkesterille. (Tämän kummempaa sävellyksen nimeä ei orkesterin taholta osattu kertoa konsertin jälkeenkään.)
Tarjous oli ollut tosi houkutteleva: nimekkään amerikkalaissäveltäjän teos saisi Lahdessa kantaesityksensä eli ensimmäisen esityksensä koko maailmassa. Mikä tilaisuus kohottaa Lahden profiilia musiikkikaupunkina!
Mutta - aprillia! - kysymyksessä olikin loppujen lopuksi vain ensiesitys pohjoismaissa. Oliko kysymyksessä huiputus vai väärinkäsitys, se jäi selvittämätta.

  
Harmittavinta oli kuitenkin se, että säkin sisältö paljastui jonninjoutavaksi kamaksi, jonka suomalaisia sukujuuria omaava Wuorinen oli ilmeisesti kasannut vasemmalla kädellään. Sävellystyön temput suvereenisti hallitseva ammattimies oli päättänyt tarjoilla ääntä koko rahan edestä ja tupannut partituurin nuotteja täyteen.
Niinpä teoksen molemmat osat olivat alusta loppuun mahtavaa möykkää, orgiastista sointitehoilla mässäilyä. Neljällä saksofonilla ja viiden lyömäsoittajan patteristolla vahvistettu iso orkesteri paahtoi jatkuvasti täysillä. Hillittömänä pauhaavassa sävelten koskessa ei ollut juurikaan suvantoja.
Musiikin kokonaishahmo vaikutti kulmikkaalta ja rytmit tylsän tasajalkaisilta. Ikävintä oli kuitenkin se, ettei korva tavoittanut sävelten vuosta ainuttakaan sanomisen arvoista ajatuksenpoikasta. Vasta aivan lopussa ilmestyneet jatsahtavat sävyt ehtivät suoda vain vähäisen virvoituksen nääntyneelle sielulle.

  
Koska teoksella ei tunnu olevan kunnon nimeä, ehdotan, että se lainataan herra Shakespearelta: Much ado about nothing, Paljon melua tyhjästä!
Se kiitos ja tunnustus Mr Wuoriselle on annettava, ettei hänen musiikkinsa raastanut korvaa rumilla riitasoinnuilla tai muilla kirskahtelevilla raakuuksilla. Orkesterisatsi soi enimmäkseen komeana, toisinaan jopa viihteellisen prameana. Tästä nähdäkseni johtui, että yleisö aplodeerasi esityksen jälkeen yllättävän innokkaaasti.
Nykymusiikkiteos suosion myrskyssä - kieltämättä tätä voi jo sinällään pitää merkittävänä saavutuksena.
Tietenkin suuri osa kiitoksista kohdistui esittäjiin, jotka hoitivat urakkansa kaikin puolin mallikkasti. Kapellimestari Osmo Vänskän, Raschèr-saksofonikvartetin ja Lahden kaupunginorkesterin musisointi sujui reippaan urheilullisessa hengessä.

Arto Sakari Korpinen

Wuorisen teos kuultiin Lahden kaupunginorkesterin konsertissa 20.4.1995.


Tämän tiedoston teksti
copyright © 1995
Arto Sakari Korpinen
ASK

Päähakemisto Kritiikin valokeila 1995 - hakemisto Tietoja