Päähakemisto Kritiikin valokeila 1996 - hakemisto Tietoja

Arto Sakari Korpinen: Kritiikin valokeila 1996/13

Harmaata ja tasapaksua
Rahmaninovin tulkintaa

Jenö Jandó

Objektiivisen tiedonvälityksen nimessä on aluksi kerrottava se tosiasia, että Sergei Rahmaninovin toisen pianokonserton tulkinta saavutti mahtavan menestyksen. Esitys suorastaan räjäytti bravo-huutojen ryydittämän suosionosoitusten myrskyn.
Kiistattomasti ansaitsivat yleisön juhlinnan sekä venäläisen mestarin hieno sävellys että loistavasti musisoineet kapellimestari Osmo Vänskä ja Lahden kaupunginorkesteri.
Mutta solistin suhteen rohkenen olla toista mieltä. Minusta oli hämmästyttävää, että Jenö Jandón virkamiesmäinen, arkisen harmaa ja tasapaksu tulkinta sai kuulijat valtoihinsa. Vai oliko ratkaisevana pontimena yleisön innostukselle konserton loppuhuipennus, joka kieltämättä soi tosi komeasti ja uljaasti?
Kertoessaan Lahden kaupunginorkesterin kevään 1996 konserteista maan valtalehti luonnehti unkarilaista Jandóta toisen luokan tähdeksi. Pidin ilmaisua ilkeämielisenä, mutta nyt minusta tuntuu, että siinä sittenkin oli vinhasti perää.
Viime vuosina uskomattoman määrän levyjä suoltanut Jenö Jandó on eittämättä kansainvälinen kuuluisuus ja tähti. Mutta laatu on tainnut siinä tohinassa hävitä määrälle. Ainakaan tämän kuulemisen perusteella Jandóta ei todellakaan voi lukea ensimmäisen luokan pianistien joukkoon.
Jandón tulkintatyyli vaikutti persoonattomalta ja rutiinimaiselta. Sävelellisiä säkeitä hän muotoili jotenkin epämääräisesti ilman syvällistä, selkeätä ja johdonmukaista näkemystä.
Kosketuksellisestikin soitto kuulosti kumman samealta ja vivahteettomalta. Pianisti ei saanut flyygeliä soimaan kunnolla: diskantin sävelet jäivät vaille kirkkainta kimmellystään, basson sävelet täyteläisintä lämpöään.
Kaiken kaikkiaan nopeat ääriosat kaipasivat räiskyvämpää ja jämäkämpää, hidas osa herkempää ja runollisempaa otetta. Se on kaikin mokomin myönnettävä, että Jandón soitto sujui päällisin puolin varsin hallitusti ja ehyesti ilman mainittavia rikkeitä.
Maestro Vänskä johti orkesteriaan tuttuun taiturilliseen tyyliinsä energisesti ja innoittavasti. Niinpä muusikoitten ruudikkaassa soitossa oli kaikkea sitä, mitä solistin osuudesta puuttui: hehkuvaa verevyyttä, säihkyvää lennokkuutta ja sävähdyttävää iskevyyttä. Miten upeasti aaltoilikaan esimerkiksi ensimmäisen osan aloittava laulava teema!

Arto Sakari Korpinen

Jenö Jandó soitti Lahden kaupunginorkesterin solistina 8.2.1996.


Tämän tiedoston teksti
copyright © 1996
Arto Sakari Korpinen
ASK

Päähakemisto Kritiikin valokeila 1996 - hakemisto Tietoja