Päähakemisto Kritiikin valokeila 1996 - hakemisto Tietoja

Arto Sakari Korpinen: Kritiikin valokeila 1996/43

Viulu tiukkui mettä ja hunajaa

Kyung-Wha Chung

Lahden kaupunginorkesterin viulusolistina ja johtajana Lahden Ristinkirkossa 12.12.1996

  • Bach: Viulukonsertto a-molli
  • Bach: Viulukonsertto E-duuri
  • Vivaldi: Neljä vuodenaikaa

Sävähdyttäviä ja sykähdyttäviä musiikin tähtihetkiä saatiin kokea Lahden kaupunginorkesterin joulukonsertissa. Johann Sebastian Bachin ja Antonio Vivaldin kuolemattomat mestariteokset puhuttelivat kuulijaa kaikella sisäisellä voimallaan.
Illan korealaissyntyinen solisti Kyung-Wha Chung osoittautui maineensa veroiseksi, häikäiseväksi viulun mestariksi. Sitä paitsi hän innosti kamariorkesteriksi supistetun LKO:n jousiston niin upeaan ja sähköiseen soitantoon, ettei kuulija ollut uskoa korviaan.
Makeaa mahan täydeltä tarjonnut konsertin ohjelma oli barokkimusiikin ystävälle harvinainen toiveitten täyttymys. Bachin viulukonsertot a-molli ja E-duuri sekä Vivaldin konserttosarja Neljä vuodenaikaa yhdessä ja samassa konsertissa maailman huippuihin kuuluvan viulistin tulkitsemina tällainen herkuttelu ei liene jokapäiväistä huvia edes musiikin metropoleissa.
Jos meillä onkin totuttu pitämään itämaisia taiteilijoita hieman viileinä ja pidättyvinä musiikin tulkitsijoina, ei ainakaan Kyung-Wha Chungia voinut moittia temperamentin puutteesta.
Erityisen säihkyvää, etten sanoisi tulta ja tappuraa, oli hänen soittonsa Vivaldin konserttojen muutamissa ääriosissa. Niitten huikean vauhdikkaissa juoksutuksissa ja kuvioinneissa hänen jousensa suihki ja kipunoi ilmiömäisen taiturillisesti.
Hitaissa osissa viulistin tulkinta oli erittäin herkkää ja henkevää, sävelten linjat kaartuivat ehyin ja hienostunein ääriviivoin. Hänen Guarnerius-viulunsa soi mykistyttävän kauniisti, sävelet tiukkuivat sulaa mettä ja hunajaa.
Kaiken kaikkiaan Kyung-Wha Chungin tulkinta oli äärimäisen viimeisteltyä ja kypsynyttä, jokaisen sävelen paino ja vivahde oli punnittu tarkasti kultavaa'alla. Hänen soittonsa lähtökohtina olivat pikemminkin aito ja luonnollinen musikanttisuus sekä äänellinen kauneus kuin nykymuodin mukaiset, usein kuivakkuuteen johtavat pyrkimykset autenttisuuteen.
Sinfoniaorkesterien jousistot eivät kamariorkesterina esiintyessään yleensä niittele laakereita, mutta LKO:n mainiot jousiniekat ansaitsisivat kyllä tällä kerralla seppeleet kaulaansa.
Hurjimmassakin menossa he toteuttivat solistinsa aivoitukset taiturillisesti viimeistä piirtoa myöten, hyvinä esimerkkeinä Vivaldin Kesä-konserton ääriosat.
Konsertin siirtäminen Lahden konserttitalosta Ristinkirkkoon osoittautui lopulta oikeaksi toimenpiteeksi, vaikka järjestäjät ehtivät välillä jo pelätä yleisökatoa. Liput myytiin loppuun, ja kirkko täyttyi ääriä myöten.

Arto Sakari Korpinen


Tämän tiedoston teksti
copyright © 1996
Arto Sakari Korpinen
ASK

Päähakemisto Kritiikin valokeila 1996 - hakemisto Tietoja