Päähakemisto Kritiikin valokeila 1997 - hakemisto Tietoja

Arto Sakari Korpinen: Kritiikin valokeila 1997/11

Hulvatonta sävelten satiiria

Kalevi Ahon Hyönteissinfonia
(Sinfonia nro 7)
 

Lahden kaupunginorkesteri
Osmo Vänskä

Lahden kaupunginorkesterin sinfoniakonsertti
Lahden konserttitalossa 24.4.1997

Ohjelmassa myös

   Leevi Madetoja: Huvinäytelmä-alkusoitto
   Frédéric Chopin: Pianokonsertto nro 2

Solistina Aleksei Sultanov, piano

Kutkuttavan hauskat tuokiot seurasivat toinen toistaan lähes katkeamattomana ketjuna nokkelan huumorin ja purevan satiirin kyllästämässä Kalevi Ahon Hyönteissinfoniassa. Eniten riemastutti perhosia kuvailevan toisen osan aivan hulvattomaksi äityvä foxtrotin ja tangon parodiointi.
Luodessaan tätä seitsemättä sinfoniaansa - tai oikeammin sen pohjana olevaa oopperaa nimeltään Hyönteiselämää - Lahden kaupunginorkesterin residenssi-säveltäjä on päästänyt mahtavan etten sanoisi nerokkaan mielikuvituksensa valloilleen sävelten avaruuteen, antanut sen poukkoilla estottomasti ja ennakkoluulottomasti tyylien galakseista toiseen.
Olisi helppoa teilata Hyöteissinfonia kuusine ohjelmallisine osineen sinfoniakirjallisuuden kummajaiseksi, jonninjoutavaksi sekametelisopaksi ja puolivillaiseksi yleisön kosiskeluksi, ellei sävelten kirjavan pinnan alta sittenkin vaistoaisi todellista sisältöä - sitä helposti koettavissa olevaa, mutta sitäkin vaikeammin selitettävää substanssia.
Rohkenenkin väittää, että tässä mielessä Hyönteissinfonia jopa vaikuttaa äskettäin suurella kohulla kantaesitettyä Ahon kymmenettä sinfoniaa painavammalta teokselta.

  
Tälläkään kertaa Aho ei tyydy operoimaan orkesterin tavanomaisilla soittimilla ja soitinmäärillä. Niinpä muusikoita kuhisi paitsi täpötäydellä lavalla myös sen ulkopuolella, ja tunnelma konserttisalissa oli kuin muurahaiskeossa konsanaan.
Pasunisteja oli mukana peräti seitsemän, kolme lavalla ja neljä parvella yleisön joukossa. Kaksi harpistia oli puolestaan nostettu lavan takaa avautuvalle parvelle, jota oli somistettu ilmeisesti kansallisoopperalta lainatulla oopperarekvisiitalla.
Turhan mässäilyn vaikutelmalta kuitenkin vältyttiin, sillä jokaisella soittimella oli selvä funktionsa kokonaisuudessa. Neljän lyömäsoittajan osuudetkaan eivät tuntuneet päälleliimatuilta efekteiltä luodessaaan sinfonian kullekin osalle omaa hienoa sointiväriään.
Kaikesta saattoi päätellä, että Hyönteissinfonia todella innoitti niin kapellimestari Osmo Vänskää kuin orkesteriakin. Tämän sekä näki muusikoitten ilmeistä ja eleistä että kuuli sävelten elävyydestä ja ilmeikkyydestä.
Humalikkaan kulkurin toikkarointi hyönteisten maailmassa, varastettua sontapalloa murehtivat sittiäiset, muurahaisten stahanovilainen ahkerointi, päivänkorentojen herkkä kehtolaulu - kaikki nämä hykerryttävät sävelkuvat maalailtiin mitä osuvimmin vedoin.

  
Hienoisen pettymyksen tuotti minulle illan solistin Aleksei Sultanovin esiintyminen Frédéric Chopinin toisen pianokonserton tulkkina.
Jos kysymyksessä olisi ollut vähemmän maineikas soittaja, olisin luultavasti ollut esitykseen hyvinkin tyytyväinen, sillä perusasiat olivat sinällään moitteettomassa kunnossa. Musiikki muotoutui alati ehyen aistikkaana, sävelten nauhat kimmelsivät kirkkaan selkeinä ja soitto sujui kaikkinensa rikkeettömästi ja vaivattoman taiturillisesti.
Mutta ylistetyltä kilpailuvoittajalta odotin enemmän. Jäin kaipaamaan mestarin taikasauvan sähköistä kosketusta, näkemyksen suuruutta ja persoonallisuuden voimaa, ilmeitten ja sävytysten moninaisempaa kirjoa.
Ensimmäinen osa Maestoso vaikutti tavallista vauhdikkaammassa menossaan turhan suoraviivaiselta pintaliidolta, finaali Allegro vivace kaikessa siisteydessään vaisuhkolta. Parasta antia tarjosi hidas osa Larghetto, jonka herkkävireisessä ja hienostuneessa tulkinnassa Sultanov luotasi onnistuneesti musiikin syvyyksiä.
Illan aloitti Leevi Madetojan Huvinäytelmä-alkusoitto mukaansa tempaavan lennokkaana ja virkeänä tulkintana.
Teoksen tummasävyisistä alkutahdeista ei arvannut, että tulossa oli iloista musiikkia. Toki sävelet ryhtyivät pian hyrisemään leppeää hyväntuulisuuttaan, mutta riemuksi ne eivät revenneet lopultakaan, kuten olisi saattanut odottaa.

Arto Sakari Korpinen

Tämän tiedoston teksti
copyright © 1997
Arto Sakari Korpinen

ASK

Päähakemisto Kritiikin valokeila 1997 - hakemisto Tietoja