Päähakemisto
Kritiikin valokeila 1998 - hakemisto
Tietoja

Arto Sakari Korpinen: Kritiikin valokeila 1998/2

Nuori komeetta otti tehot irti

Mikko Franck

Lahden kaupunginorkesterin kapellimestarina
Lahden konserttitalossa 29. tammikuuta 1998

Solistina Sergei Stadler, viulu

  • Ludwig van Beethoven: Leonore-alkusoitto nro 3
  • Henri Wieniawski: Viulukonsertto nro 2 d-molli
  • Pjotr Tshaikovski: Sinfonia nro 5 e-molli

    Noinkohan illan nuoresta kapellimestarivieraasta on kehkeytymässä musiikinhistorin toinen suuri Franck? Vastikään ilmestyneessä Otavan musiikkitieto -teoksen uudistetussa laitoksessa esitellään peräkkäin säveltäjä César Franck (1822-1890) ja kapellimestari Mikko Franck (s. 1979).

    Ikää vasta 18 vuotta ja jo nimi hakuteoksen sivuilla - melkomoinen saavutus! Ja lienee vain ajan kysymys, että Mikon nimi komeilee ulkomaisissakin musiikin hakuteoksissa.
    Jo joulun alla saatoin omin korvin ja silmin varmistua, etteivät pääkaupunkilaislehden kehut ole olleet liioittelua. Komeetaksi eli pyrstötähdeksi nimitelty kapellimestari johti televisiossa Klamin Kalevala-sarjan sävähdyttävän ilmaisuvoimaisesti ja varmaotteisesti. Hänen innoittaminaan Sinfoniaorkesteri Vivon nuoret muusikot ylittivät itsensä.
    Mikko Franckin (kuva) esiintyminen Lahden kaupunginorkesterin kapellimestarina vain vahvisti erittäin myöteistä vaikutelmaa. Hänen pippurinen olemuksensa uhkui herpaantumatonta intoa, tarmoa ja tulkintatahtoa.
    Suorastaan häkellyttävältä tuntui se sumeilematon määrätietoisuus ja varmuus, joka leimasi nuorukaisen työskentelyä. En huomannut, että hänelle olisi illan mittaan sattunut ainuttakaan lipsahdusta tai että hän olisi ollut hiukkakaan epävarma. Partituurit olivat pienimpiä yksityiskohtia myöten hallinnassa, ja hän tiesi joka hetki, mitä tahtoi.
    Franckin ihailtavan luonnollisia, tarkoituksenmukaisia ja puhuvia viitteitä voisivat monet kokeneetkin kapellimestarit kadehtia. Hän ei selvästikään ajattele johtamistaan sinänsä, vaan ainoastaan musiikkia. Niinpä eleet noudattavat musiikin kulloistakin luonnetta ja ilmettä eivätkä ne vaikuta milloinkaan teennäisiltä tai hienostelevilta.
    Nuoruutensa loputtomalla innolla Franck otti irti kaiken mahdollisen tehon niin Beethovenin kolmannesta Leonore-alkusoitosta kuin Tshaikovskin viidennestä sinfoniastakin. Tuttuakin tutumpiin sävellyksiin hänen onnistui puhaltaa uutta henkeä antamalla lukuisille yksityiskohdille tuoretta ja persoonallistan ilmettä.
    Mutta Franck on myös synnynnäinen monumentaalikko. Kaikessa kuohuvuudessaankin hänen tulkintansa olivat varmavaistoisen ehyitä, musiikin kokonaishahmot muotoutuivat lujan yhtenäisinä.
    Sympaattisella mutkattomuudellaan ja näkemyksellisyydellään kapellimestari oli selvästikin voittanut orkesterin luottamuksen ja kunnioituksen. Niinpä muusikot toteuttivat alttiisti hänen tulkintansa pienimmätkin hienoudet.

      
    Luullakseni moni kuulijoista muistaa Sergei Stadlerin nimenomaan viulistina, joka ei pysy siunaaman hetkeä paikallaan. Soittaessaan vuosia sitten Lahdessa Sibeliuksen viulukonserton hän pilasi ainakin minulta nautinnon täysin astelemalla koko ajan levottomasti edestakaisin.
    Tällä kerralla Stadlerin vaeltelu oli selvästi vähäisempää ja siten siedettävää, vaikka hän edelleen liikkui ja vaihtoi tukijalkaa enemmän kuin viulistit keskimäärin. Nyt sentään saattoi melko rauhassa paneutua tulkinnan hienouksiin.
    Hieman epätasaista oli kylläkin Stadlerin tulkinta harvoin esitetyn Wieniawskin viulukonserton ensimmäisessä osassa. Herkullisen aistikkaasti toteutettujen tuokioitten ohella kuultiin myös äkkinäiseltä ja hiomattomalta vaikuttanutta soitantoa. Viulu soi enimmäkseen kauniin lämpimästi ja vivahteikkaasti, mutta toisinaan korva tavoitti ohimenevästi myös kirskahtavia ja kovahkoja sävyjä.
    Moskovan Tshaikovski-kilpailun 1980 voittaneen viuluniekan taiturillinen tekniikka oli toki yhä oivassa vireessä. Mykistävintä hänen soittonsa oli finaalin tulisen vauhdikkaassa menossa. Jousi suihki ja tikutti kielillä uskomattoman nopeasti ja tarkasti.
    Hitaan osan, romanssin, koruttoman melodian herkän runollisuuden Stadler tavoitti eheänä ja koskettavana.

Arto Sakari Korpinen

Kuvat Lahden kaupunginorkesterin käsiohjelmasta
Tämän tiedoston teksti copyright © 1998 Arto Sakari Korpinen

ASK

Päähakemisto
Kritiikin valokeila 1998 - hakemisto
Tietoja