ASK PRO MUSICA CLASSICA • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut X
Kritiikin valokeila • 19/1999
PÄÄSIVU Basson tähtihetket

Lahden kaupunginorkesterin sinfoniakonsertti
Lahden Ristinkirkossa 2.9.1999

Osmo Vänskä, kapellimestari
Matti Salminen, basso

  • Kalevi Aho: Syvien vesien juhla
  • Richard Wagner: oopperakohtauksia
  • Richard Wagner: Pitkäperjantain ihme
  • Jean Sibelius: Lemminkäinen
PÄÄSIVU

ASK

O nnellisten tähtien alla, suuren musiikkijuhlan sykähdyttävissä tunnelmissa, käynnistyi torstaina Lahden kaupunginorkesterin soitantokausi. Tähtisolisti Matti Salminen oli se väkevä magneetti, joka veti Ristinkirkon täyteen harrasta yleisöä. Ja odotukset täyttyivät, koettiin ainutkertaisia elämyksen hetkiä, sillä juhlitun bassolaulajamme karisma ylsi samoihin ylväisiin mittoihin kuin hänen jykevä vartensakin.
Kerrassaan valloittavaa oli myös illan soitanto. Niin Osmo Vänskä kuin hänen mainiot muusikkonsakin olivat erinomaisessa tulkintavireessä, eikä kesäterätunnelmista ei ollut tietoakaan.
•  •  •
Illan aloittanut Kalevi Ahon (kuva) orkesteriteos Syvien vesien juhla on osa hänen toistaiseksi esittämätöntä kamarioopperaansa Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet, joka perustuu Juha Mannerkorven tekstiin.
Syvien vesien juhlasta näyttää tulleen kapellimestarimme erityinen suosikki. LKO soitti sen nyt jo ties monennenko kerran Lahden kaupungin 90-vuotisjuhlissa 1995 tapahtuneen kantaesityksen jälkeen. Toistuvasti Vänskä on johtanut sitä myös ulkomailla.
Kieltämättä teoksessa onkin hitin aineksia mielikuvitusta kiehtovasta nimestä lähtien. Säveltäjä käyttää orkesterin soinnillisia keinovaroja erittäin taitavasti ja tehokkaasti. Jopa niin tehokkaasti, että joku voisi puhua mässäilystä.
Toisin kuin äkkiseltään olettaisi, syvissä vesissä käy melkoinen meno ja melske. Näitä juhlia ei todellakaan pidetä Tyynenmeren majesteettisten aaltojen alla, vaan pikemminkin myrskyisänä tunnetulla Biskajan lahdella. Epäilemättä säveltäjällä on tähän pätevät, oopperan juonelliseen sisältöön liittyvät perustelunsa.
Se ihmetyttää, että kysymyksessä on nimenomaan kamariooppera. Sillä kamari, johon näin mahtava orkesterin pauhu mahtuu, ei ole kamari.
Soittoteknisillä vaikeuksilla lastattu Syvien vesien juhlan partituuri on tiettävästi tuottanut ulkomaisille orkestereille päänsärkyä. Taidokkaat lahtelaismuusikot selvittivät kuitenkin hovisäveltäjänsä metkut suvereenisti puhtain paperein.
•  •  •
Nimenomaan Wagner-bassona maailmanmaineensa luonut Matti Salminen (kuva) lumosi tarjoilemalla kolmen loistoroolinsa hienoimmat hetket. Kuultiin Pitkäperjantain ihme Parsifalista (Gurnemanz), Hagenin monologi Jumalten tuhosta sekä Marken monologi oopperasta Tristan ja Isolde.
Aito, syvä eläytyminen teosten tekstisisältöön leimasi Salmisen vaikuttavaa tulkintaa. Laulussa oli sellaista herkkyyttä, joka ei liene aivan tavanomaista bassojen keskuudessa. Esitysten väkevä puhuttelevuus perustui sisäisiin voimavaroihin eikä pinnalliseen näyttävyyteen.
Toki esitykset olivat ulkonaisestikin hyvin nautittavia. Persoonallisesti värittynyt ja kaikessa muhkeudessaan notkea ääni kantoi komeasti orkesterin yli. Saksankielisen tekstin lausunta kuulosti paitsi ihailtavan aidolta myös selkeältä: vaivatta sujui sen seuraaminen käsiohjelmasta - joka ansaitsee melkein kympin niin sisällöstään kuin ulkoasustaankin.
•  •  •
Sinfonia Lahti lienee kaikista maailman orkestereista ainoa, jonka kontrabasistien riveistä saattaa yhtäkkiä astua esille oiva tenori laulamaan tasaveroisesti dialogia huippusolistin kanssa.
Petri Lehto omaa hyvin kauniisti soivan äänen. Parsifalin repliikkejä Pitkäperjantain ihmeessä tulkitessaan hän ei arkaillut, vaan tavoitti osuuteensa hienosti saman ilmeen ja syvällisen hengen kuin nimekäs kumppaninsakin.
Oopperat, saati Wagnerin, eivät ole Lahden orkesterin jokapäiväistä leipää. Tästä huolimatta se hoiti säestystehtävänsä kaikin puolin mallikkaasti kuin kokenut oopperasoittajisto ikään.
•  •  •
Illan upeasti päättänyt Sibeliuksen Lemminkäissarjan esitys puolestaan todisti vakuuttavasti, että ulkomaisen musiikkilehdistön puheilla Sinfonia Lahdesta maailman parhaana Sibelius-orkesterina on jatkuvasti katetta.
Niin vastuttamattomasti kuin Lemminkäinen ja Saaren neidot vetikin mukaansa, koettiin esityksen koskettavimmat tuokiot sittenkin Tuonelan joutsenessa, Sibeliuksen ainutkertaisen nerokkaassa sävelhelmessä, jonka tenhoisat englannintorvisoolot soitti Jukka Hirvikangas mitä herkimmin ja runollisimmin. Lemminkäinen Tuonelassa -runon tummille sävelnäyille muodosti Lemminkäisen kotiinpaluu hykerryttävän vastakohdan säihkyvän reipaassa menossaan.
Hurmaantunut yleisö ei päästänyt orkesteria pois ilman ylimääräistä numeroa. Ja olihan se varattu nuottitelineille, numero 9 Sibeliuksen musiikista näytelmään Pelléas ja Mélisande.
Tälle viehkeälle sävelkuvalle säveltäjä ei antanut nimeä eikä edes tempomerkintää. Rakentaessaan sitten musiikista orkesterisarjaa hän otti ja hylkäsi sen.
Yksi kultahippu sinne tai tänne - kun omistaa kultakimpaleita!

        Arto Sakari Korpinen
HAKEMISTO 1999
Tämän tiedoston teksti copyright © 1999 Arto Sakari Korpinen
Kalevi Ahon kuva Lahden kaupunginorkesterin aineistosta
Matti Salmisen kuva Mariedi Anders Artists Management
X