Virolaista pianomusiikkia
Lauri Väinmaa, piano
Finlandia Records 4509-95704-2
- Ester Mägi: Vanha kantele
- Raimo Kangro: Sarja op.1
- Jaan Rääts: Toccata
- Lepo Sumera: Kappale vuodelta 1981
- Erkki-Sven Tüür: Sonaatti
- Peeter Vähi: Fata Morgana
- Arvo Pärt: Partita
Ester Mägi, virolaisten säveltäjien grand old lady, näyttää taivaan merkit miehisille kollegoilleen.
Hänen teoksestaan Vana kannel, Vanha kantele, huokuu enemmän aitoa tunnetta ja lumousvoimaa kuin tämän levyn muista teoksista yhteensä. Muinaisiin virolaisiin kansansävelmiin pohjautuvaa herkkäilmeistä kappaletta sävellettäessä on myös sydän ollut mukana.
Lauri Väinmaa, Tallinnan, Moskovan ja Lontoon koulima 33-vuotias virolaispianisti, tulkitsee Mägin musiikkia ihastuttavan hienostuneesti. Kuulija hurmaantuu sävelten puhtaasta kimmellyksestä ja soinnillisten vivahteitten rikkaudesta.
Vaikka Väinmaa esittää hyvin edullisessa valaistuksessa myös herrojen älyvoittoiset sommitelmat, ei voi välttyä vaikutelmalta, että niissä on enemmän porua kuin villoja. Soittimellisesti loistokkaitten toccatojen pintakiilto ei pysty aina peittämään sisällön tyhjänpäiväisyyttä.
Fata morgana -sävellyksessään Peeter Vähi kietoo Bach-muistumia modernistiseen sumuvaippaan kiehtoviksi kangastuksiksi. Arvo Pärtin partitan kirpeä larghetto luotaa syvyyksiä, mutta muitten osien konemainen motoriikka jättää kuulijan kylmäksi.
Sävelten aallokoissa lillutteleva Lepo Sumeran "Kappale vuodelta 1981" on herkkupala minimalismin ystäville, mutta minua se viihdytti yhtä paljon kuin hyttysen ininä kesäyössä.
Arto Sakari Korpinen
|
