|
Jean Sibelius:
- Sinfonia nro 5, alkuperäinen versio
- Satu, alkuperäinen versio
Lahden kaupunginorkesteri
Osmo Vänskä
Bis CD-800
Osmo Vänskä ja Lahden kaupunginorkesteri tarjoavat tällä Sibelius-levyllään sykähdyttäviä elämyksen hetkiä kenelle tahansa musiikinystävälle, mutta erityisesti niille, joille viides sinfonia ja Satu ovat entuudestaan tuttuja sävellyksiä.
Teosten nyt ensimmäistä kertaa levylle taltioidut alkuperäisversiot poikkeavat suuresti orkestereitten ohjelmistoon vakiintuneista lopullisista versioista. Niinpä niitten kuuleminen on sangen jännittävä ja mieltä virkistävä kokemus. On todella kiehtovaa kohdata entuudestaan tuttuja teemoja aivan toisenlaisessa valaistuksessa kuin mihin on jo ehtinyt tottua.
Meille tavallisille pulliaisille eri versioitten vertailu avaa sitä paitsi erittäin mielenkiintoisia näkymiä sävellystyön saloihin. Sibelius ei nimittäin ole lopullisia versioita muokatessaan tyytynyt pelkkiin kosmeettisiin parannuksiin, vaan on tehnyt syvälle käyviä muutoksia aina teosten kokonaisrakennetta ja soitinnusta myöten.
Kuulijalle syntyy vaikutelma, että klassikko Sibelius on lopullisissa versioissa pannut kuriin ja järjestykseen romantikko Sibeliuksen. Annettuaan ensin mahtavan mielikuvituksensa lentää vapaasti ja estottomasti säveltäjä onkin tullut katumapäälle ja ottanut niin sanoakseni järjen käteensä.
Epäilemättä lopulliset versiot ovat taideteoksina huomattavasti alkuperäisversioita ehyempiä ja hiotumpia. Musiikillinen ajattelu on niissä niin temaattisesti kuin soinnullisestikin selkeämpää ja loogisemmin etenevää. Rönsyjä karsimalla myös sävellysten kokonaismuoto on saatu kiinteämmäksi ja sopusuhtaisemmaksi.
Mutta samalla teokset ovat mielestäni menettäneet jotakin säveltäjän alkuperäisten näkyjen tuoreudesta, raikkaudesta, välittömyydestä.
Etenkin viidennen sinfonian alkuperäisversiossa on monia erikoisuudellaan ja rohkeudellaan huomiota herättäviä ja mieleen painuvia yksityiskohtia, joita säveltäjä ei ole kelpuuttanut lopulliseen kiteytykseensä.
Näihin kuuluvat esimerkiksi monet mielenkiintoiset vastamelodiat, jotka tuovat sävelkudokseen ilmettä ja elävyyttä. Muuan tonaalisesti rohkea leikkaus jopa vie aatokset hetkeksi Charles Ivesin musiikkiin.
Kokonaan hylättyihin rönsyihin sisältyy kosolti hurmaavaa musiikkia. Erityisen tenhoisa on se sinfonian finaalin tiivistunnelmainen ja salaperäinen jakso, jota mielestäni voisi luonnehtia kurkikohtaukseksi Tuonelassa.
Viidennestä sinfoniasta on itse asiassa olemassa vielä kolmaskin versio, alkuperäisen ja lopullisen väliin sijoittuva kakkonen. Kun sinfonia oli lopullisesti valmistunut keväällä 1919, Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa: "Tunnustus: muokkasin vielä kerran uudelleen koko finaalin." Tästä voinee päätellä, että kaikki kolme finaalia eroavat toisistaan merkittävästi.
Olisiko aivan mahdoton ajatus, että levylle saataisiin myös sinfonian toinen versio tai ainakin sen finaali? Tällöin kuulijalle välittyisi vielä parempi kuva sävellystyön etenemisestä ja säveltäjän aivoitusten asteittaisesta muuttumisesta.
Lahden kaupunginorkesteri musisoi levyllä Osmo Vänskän johdolla voimansa tunnossa taituriorkesterin ottein: yksimielisesti, innoittuneesti ja hallitusti. Tulkinnan asteikko ulottuu valloittavasti äärimmäisen herkistä tuokioista upeasti jyliseviin huipennuksiin.
Ristinkirkossa äänitetty musiikki soi miellyttävän luonnollisesti ja avaran ilmavasti. Levyn voima-asteikko on niin laaja, että kannattaa olla varovainen vahvistimen voimaa säätäessään.
Bis-yhtiöllä on ollut tapana varata merkittävimmille levyilleen pyöreita luettelonumeroita. LKO:n ja Leonidas Kavakosin kohua herättänyt levytys Sibeliuksen viulukonserton kahdesta versiosta sai tunnuksen CD-500 ja tämä uutuus puolestaan tunnuksen CD-800.
Alkaa tässä jo hieman jännittää, mille levylle herra Bis eli Robert von Bahr suo lähivuosina kunniakkaan tunnuksen CD-1000.
Todellinen jymypaukku olisi tietenkin Sibeliuksen paljon puhutun kahdeksannen sinfonian löytyminen. Meidän täytynee kuitenkin jo vihdoin ja viimein uskoa, että se on iäksi menetetty.
Mutta kenpä tietää: Sibeliuksen tuotannossa saattaa yhä piillä joitakin muita kultakimpaleita löytäjäänsä odottamassa!
Arto Sakari Korpinen
|
