|
Jean Sibelius:
- Jokamies, musiikki Hugo von Hofmannsthalin näytelmään
- Belsazarin pidot, musiikki Hjalmar Procopén näytelmään
- Kreivittären muotokuva, melodraama
Lahden kaupunginorkesteri
Osmo Vänskä
Bis CD-735
Sibelius muokkasi Belsazarin pitojen musiikista neliosaisen orkesterisarjan, jonka levyttivät jo vuonna 1932 Robert Kajanus ja Lontoon sinfoniaorkesteri. Mutta Osmo Vänskä ja Lahden kaupunginorkesteri ovat nyt ensimmäisinä tallentaneet levylle alkuperäispartituurin kokonaisuudessaan.
"Yksikään kapellimestari ei ole saanut aikaan kiehtovampaa ja tunnelmallisempaa tulkintaa Belsazarin pidot -sarjasta."
Näin arvioi Kajanuksen levytystä (joka on jälleen saatavana cd-levylle siirrettynä) The Penguin Guide of Compact Discs -oppaan tuorein painos. Ja lienee ihan oikeassa - eipä onnistu Vänskäkään Kajanusta ylittämään, niin hienon tulkinnan kuin tarjoaakin.
Kapellimestareitten näkemykset poikkeavat toisistaan melkoisesti. Lahden orkesterin tulkinnan pienimpiä piirtoa myöten valmiiksi hionut Vänskä rakentaa erittäin tyylikkäitä ja ehyitä kokonaisuuksia. Musiikki saa kultivoituneen ilmeen, kohoaa taiteellisuuden korkeimpiin sfääreihin.
Kajanus puolestaan pysyttelee tukevasti maan pinnalla, antaa soiton jäädä hieman rosoiseksi ja - simsalabim - tavoittaa näytelmän itämaisen tunnelman mestarillisesti.
Yömusiikissa Vänskä lahtelaisineen vie kiistatta voiton. Sen salaperäisesti väreilevä tunnelma tavoitetaan fantastisen hienosti, huilisti soittaa soolonsa hurmaavan herkästi ja sulosointisesti.
Mutta niin kulkuemusiikissa kuin Khadran tanssissakin on Kajanus lontoolaisineen voittamaton: edes äänityksen puutteet ja häiriöt eivät pysty himmentämään puhaltimien herkullisesti väritettyjen soolojen tenhoavuutta.
Jokamies on alunperin keskiaikainen moraliteetti, joka muistuttaa ihmistä elämän katoavaisuudesta. Hugo von Hofmannsthal kirjoitti sen pohjalta näytelmän, jonka esittämistä varten Kansallisteatteri tilasi Huugo Jalkaselta suomennoksen ja Sibeliukselta näyttämömusiikin.
Sibeliuksen partituuri sisältää orkesterinumeroitten lisäksi lukuisia lauluja, ja kokonaisuus rakentuu huomiota herättävän vastakohtaisista aineksista.
Laulut on tyylitelty kansanomaisen yksinkertaisiksi ja usein kepeän tanssillisiksi hieman Orffin Carmina buranan tapaan. Toisaalta eräät orkesterille kirjoitetut osat tuovat syvähenkisyydessään mieleen Brucknerin suurten adagioitten toispuoleisen tunnelman.
Osmo Vänskän ja Lahden sinfonikkojen tulkinta on kauttaaltaan erittäin vaikuttavaa. Jousiston henkistynyt laulu kohoaa ylimaalliselle tasolle ihmeellisen lumoavassa Largo, sempre misterioso -osassa.
Ilmentäessään antaumuksellisesti Largo e molto, Doloroso, Con grande dolore -osan ainutkertaisen nerokkaasti luotua tuskaisuutta jouset kehittävät sointiinsa kuulijaa sävähdyttävän vahvan sisäisen intensiteetin.
Risto Raikaslehdon valmentama Lahden kamarikuoro laulaa valloittavasti muun muassa tanssilaulun Me kutsun saimme. Nautittavan ilmeikkäästi ja ilmaisuvoimaisesti tulkitsevat osuutensa myös mezzosopraano Lilli Paasikivi, tenori Petri Lehto ja baritoni Sauli Tiilikainen.
Täysin unohduksissa ollut ja vasta 1994 julkaistu Kreivittären muotokuva ansaitsee uuden tulemisensa. Tämä runon taustamusiikiksi sävelletty melodraama osoittautuu viehkeine melodiakäänteineen pieneksi helmeksi.
Alkuperäisen runon Muotokuva kirjoitti ruotsalainen Anna Maria Lenngren jo
vuonna 1796. Sakari Topelius kirjoitti tähän runoon myöhemmin lisäyksen.
Kreivittären muotokuva kuullaan levyllä ilman runoa. Osmo Vänskän johtamaa Lahden kaupunginorkesterin jousistoa kuunnellessa ei ole uskoa korviaan, niin kultivoitunutta on sen sointi, niin hienovaraista sävelten muotoilu ja painottelu.
Sekä Jokamiehen musiikki että Kreivittären muotokuva ovat nyt päässeet ensimmäistä kertaa levylle. Niinpä levyvihkosen kannessa ovatkin luettavissa ylväät sanat World Première Recordings. Epäilemättä levy tulee herättämään suurta huomiota maailman "sibeliaanien" keskuudessa.
Arto Sakari Korpinen
|
