|
Jean Sibelius:
- Kyllikki, kolme lyyristä pianokappaletta op. 41
- Barcarola op. 24/10
- Viisi pianokappaletta ("Puusarja") op. 75
- Bagatellit op. 34
- Viisi luonnosta op. 114
- Valse triste
- Finlandia
Ralf Gothoni, piano
Ondine ODE 847-2
Vaikka pianisti Ralf Gothoni hymyileekin levyvihkon kannessa salaviisaan näköisenä, kuin jekku mielessään, ei hänen Sibelius-levynsä tarjoa yllätyksiä.
Ellei sitten pidä yllättävänä erikoisuutena kahden
tutun orkesteriteoksen esittämistä pianolla. Niitten pianosovitukset ovat mitä ilmeisimmin aitoja, siis Sibeliuksen omaa käsialaa.
Niin jäntevän uljaasti kuin Gothoni soittaakin Finlandiaa, jää esitys värikkään orkesteriversion mustavalkoiseksi kuvajaiseksi. Sen sijaan Valse triste vaikuttaa sovituksenakin täysipainoiselta taideteokselta. Gothoni luotaa persoonalliseen tyyliinsä musiikin syvyyksiä ja loihtii tiiviin, tenhoisan tunnelman. Esityksestä saattaa hyvinkin tulla radion toivekonserttien kestosuosikki.
Kymmenen bagatellin op. 34 kauneimpana pikku helmenä hohtaa Harpunsoittaja. Hienovarainen, hioutunut tulkinta on mestarin työtä. Vastustamattoman viehkeänä kukkii pianistin käsissä myös se salonkiromantiikka, jota esimerkiksi valssin ja masurkan sävelet estottomasti huokuvat.
Puusarjan op.75 sävelkuvat saavat osuvasti luonteikkaan toteutuksen. Kuusen, Sibeliuksen suosituimman pianokappaleen, tulkinnassa Gothoni on korjannut ne rytmivirheet, jotka ovat ihmetyttäneet hänen nuorena äänittämänsä levyn kuulijaa.
Kyllikki-sarja, Barcarola ja Sibeliuksen viimeisimpiin sävellyksiin kuuluva Viisi luonnosta op. 114 täydentävät antoisan ohjelmakokonaisuuden. Kaiken kaikkiaan Ralf Gothonin onnistuu näkemyksellisillä tulkinnoillaan todistaa, että suurten sinfonioitten veistäjältä on riittänyt nerouden kipinää myös työpöydältä pudonneisiin lastuihin.
Arto Sakari Korpinen
|
