Gustav Mahler:
Das Lied von der Erde (Laulu maasta)
Schönbergin ja Riehnin versio salonkiorkesterille
Lahden kamarimusiikkiseura
(Sinfonia Lahti Chamber Ensemble)
Osmo Vänskä
Monica Groop, mezzosopraano
Jorma Silvasti, tenori
Bis CD-681
Lahden kamarimusiikkiseura - joka kansainvälisissä yhteyksissä käyttää englanninkielistä "taiteilijanimeä" Sinfonia Lahti Chamber Ensemble - esittää Gustav Mahlerin teoksen Das Lied von der Erde Osmo Vänskä innostavana ja näkemyksellisenä johtajanaan sekä tenori Jorma Silvasti ja mezzosopraano Monica Groop loistavina solisteinaan.
Niinpä seuran mainiot soittajat, jotka ovat Lahden kaupunginorkesterin muusikoita ja Päijät-Hämeen konservatorion opettajia, venyvät hekin erittäin hienoon, ilmaisuvoimaiseen tulkintaan.
Olen vertaillut uutuutta kahteen klassikkoaseman saavuttaneeseen 1960-luvun levytykseen. Toisella levyllä johtaa Otto Klemperer Lontoon Philharmonia-orkesteria solisteina Fritz Wunderlich ja Christa Ludwig, toisella Leonard Bernstein Wienin filharmonikkoja solisteina James King ja Dietrich Fischer-Dieskau.
Kamarimusiikkiseuran elävä, rikasilmeinen ja ehyeksi hiottu esitys kestää vertailun suvereenisti. Mitä useammin levyä kuuntelee, sitä vakuuttuneempi on sen häikäisevän korkeasta taiteellisesta tasosta.
Vuonna 1908 valmistunut Das Lied von der Erde, kuusiosainen sinfoninen laulusarja, pohjautuu Tang-dynastian aikoina (618-907) eläneitten kiinalaisten runoilijoitten teksteihin, jotka on saksantanut Hans Bethge. Mahler kirjoitti partituurin tenorille, altolle (tai baritonille) ja suurelle orkesterille.
Uudella levyllä teos kuullaan kuitenkin "taskupainoksena", Arnold Schönbergin 1920 laatimana sovituksena pienelle orkesterille, jonka muodostavat jousi- ja puhallinkvintetti, piano, harmoni, celesta sekä joukko lyömäsoittimia.
Levykannessa puhutaan kamariorkesteriversiosta, mutta oikeammin kysymyksessä on salonkiorkesteri, vuosisatamme alkupuolella erityisesti viihdemusiikin esityksissä yleinen soittajisto.
Schönbergin työn viimeisteli ja julkaisi Rainer Riehn vuonna 1983.
Aika erikoista, ettei tästä versiosta kuultu kymmeneen vuoteen mitään, kunnes siitä on nyt ilmestynyt peräti kolme levytystä yhteen rysyyn. Lahden kamarimusiikkiseuran kanssa kilvoittelevat kuulijoitten suosiosta Philippe Herreweghen johtama Ensemble Musique Oblique (harmonia mundi) ja Mark Wigglesworthin johtama Premier Ensemble (RCA).
Salonkiversio ei tarjoa kuulijalle alkuperäisen partituurin tavoin tilaisuutta kylpeä suuren orkesterin upeasti välkkyvissä soinneissa. Sitäkin enemmän se ihastuttaa kamarimusiikillisella herkkyydellään, joka tekee täyttä oikeutta laulujen paljolti intiimille luonteelle. Schönbergin kekseliäästi sommiteltu versio on itsessään ehyt ja nautittava taideteos, joten on erehdys pitää sitä pelkkänä "köyhän miehen" korvikkeena.
Miten säihkyvästi tempaakaan sarjan aloitus, Juomalaulu maan murheesta, oitis mukaansa. Jorma Silvastin ääni säteilee vapautuneesti ja vuolaasti tenoraalista loistoaan. Eikä hänen tulkintansa jää muutenkaan jälkeen legendaarisesta Wundelichista saati Kingistä. Silvastin nuorekasta intomieltä hehkuva näkemys osuu suoraan laulujen suoneen.
Monica Groopin tulkinta on ihastuttavan luonnollista ja sielukasta: jokainen sävel henkii satuttavasti aitoa tunnetta ja sisäistä lämpöä. Hänen kauniisti ja sävykkäästi soiva mezzonsa taipuu notkeasti aistikkaaseen ilmaisuun. Minuun Groopin sisäistynyt herkkyys vetoaa enemmän kuin Ludwigin upeasti soiva altto ja hänen tulkinnastaan huokuva ylevä oopperallisuus.
Teoksen syvällisimmässä laulussa Hyvästijättö on Fischer-Dieskau kuitenkin mielestäni voittamaton, niin puhuttelevasti hän toteuttaa sanojen ja sävelten pienimmätkin vivahteet pehmeän lämpimästi soivalla baritonillaan yltäen tarvittaessa myös väkevän dramaattiseen ilmaisuun.
Tulkinnan yksimielisyys ja yhteissoiton hioutunut täsmällisyys ovat epäilemättä suurelta osalta Osmo Vänskän erinomaiseksi tiedetyn harjoitus- ja johtamistaidon ansiota. Soitinten välisen voimatasapainon huolellisen punninnan tuloksena korva saa herkutella lukemattomilla hienoilla sointiväreillä ja -vivahteilla. Erityisen hurmaavina yksityiskohtina jäävät levyltä mieleen eräät oboen, huilun, käyrätorven ja viulun puheenvuorot.
Kun kuuntelee tätä levyä yön hiljaisuudessa kuulokkeilla, liikuttuu musiikin ylimaallisesta kauneudesta - ja vaipuu suloiseen nirvanaan. Kannattaa kokeilla!
Arto Sakari Korpinen
|
