|
Einojuhani Rautavaara:
- Sinfonia nro 7 (Valon enkeli)
- Ilmestyksiä
Helsingin kaupunginorkesteri
Leif Segerstam
Kari Jussila, urut
Ondine ODE 869-2
Valon enkeliksi nimettyä Einojuhani Rautavaaran seitsemättä sinfoniaa on Ondine markkinoinut poikkeuksellisen näkyvästi paitsi kotimaassa myös maailman turuilla. Lienee ensimmäinen kerta, kun Suomessa tuotetusta levystä on julkaistu kokosivun mainos arvostetun brittiläisen Gramophone-lehden takakannessa!
Mielessä on ilmeisesti väikkynyt Henryk Góreckin Surullisten laulujen sinfonian kohua herättänyt nousu levylistoille ja samalla eräänlaiseksi kulttilevyksi muutamia vuosia sitten. Nähtäväksi jää, yltääkö Valon enkeli samaan - asiaan kun vaikuttavat monet muutkin seikat kuin itse sävellys ja sen laatu.
Sen voi jo sanoa, että Rautavaaran mielikuvituksekas sinfonia on musiikkina antoisampi kuin sävelaiheitaan monotonisesti toisteleva Góreckin teos. Tämän tenhovoimaa kuitenkin kasvattavat sotiin ja juutalaisvainoihin liittyvät runotekstit, jotka jo ilman säveliäkin saavat kuulijan liikuttumaan.
Valon enkelin ensimmäisessä osassa Rautavaaran sävelellinen keksintä on sanalla sanoen nerokasta. Aaltoina hyökyilevistä sävelten massoista, korvaa hivelevistä harmonioista ja satumaisista sointiväreistä hän rakentaa huikaisevan upean ja vahvasti omaleimaisen fantasian.
Mestarillisin vedoin hän maalaa myös toisen osan groteskit ja melskeiset sävelnäyt. Vaikka säveltäjän mielikuvitus ei kahdessa viimeisessä osassa liitelekään aivan yhtä korkealle, kuuluu seitsemäs sinfonia kokonaisuutena hänen vahvimpiin töihinsä.
Helsingin kaupunginorkesteri soittaa Leif Segerstamin johdolla sävähdyttävän hienosti. Eikä moitteille ole sijaa äänityksessäkään: sointi ihastuttaa sekä lämmöllään että avaruudellaan. Uskomatonta, että näin loistokas äänikuva on saatu aikaan akustiikkansa surkeudesta kuuluisassa Finlandia-talossa!
Levyn toinen teos Ilmestyksiä on konsertto uruille, konsertoivalle vaskikvintetille ja puhallinorkesterille. Sen sävelet lennättävät kuulijan aatokset oitis Rautavaaran Cantus arcticuksesta tutuille lintusoille.
Arto Sakari Korpinen
|
