Jean Sibelius:
- Karelia-sarja
- Satu
- Pohjolan tytär
- Valse triste
- Finlandia
Tampereen kaupunginorkesteri
Tuomas Ollila
Ondine ODE 871-2
Kun Sibelius-levyn kantta koristaa kuva joutsenista, pitää itsestään selvänä, että ohjelmaan sisältyy sävelruno Tuonelan joutsen. Vaan eipä sisällykään! Hieman kummastuttaa myös levyn nimi Classic Sibelius, Klassista Sibeliusta. Onko olemassa myös ei-klassisia Sibeliuksen sävellyksiä?
Tuomas Ollila on valinnut tempot osuvasti ja saa musiikin sykkimään hyvin luonnollisena. Niinpä Tampereen kaupunginorkesteri musisoi rennon vapautuneesti, sävelten virta etenee mutkattomasti omalla painollaan ja kuulijan on helppo antautua sen vietäväksi.
Toisaalta tulkinta tuntuu joskus turhan suoraviivaiselta, soitto voisi olla hienosyisemmin nyanssoitua ja huolellisemmin viimeisteltyä. Hieman parantamisen varaa on toisinaan myös soinnin tasapainossa ja yhteissoiton täsmällisyydessä.
Eniten pidän sävelrunon Satu tulkinnasta, tarunhohtoiset sävelet kuohuvat vaikuttavasti alkuvoimaansa. Finlandia säteilee nuorekasta intomieltä, vaskikuoro soi uljaasti ja jousisto mehukkaasti. Herkästi soitetun Valse tristen temponvaihtelut toteutetaan tyylikkäästi lopun sävähdyttäviä kiihdytyksiä myöten.
Karelia-sarjan Intermezzo ja Alla marcia jolkottelevat letkeän hyväntuulisina, ja Balladissa ihastuttaa englannintorven tunnelmallinen soolo. Pohjolan tyttären muotokuva luonnostellaan tavallista tuittupäisemmäksi: sävelten riekkujaiset tuovat mieleen Till Eulenspiegelin hulvattomat kujeet Richard Straussin sävelrunossa.
Arto Sakari Korpinen
|
