Jean Sibelius:
- Sinfonia nro 1 e-molli
- Sinfonia nro 4 a-molli
Lahden kaupunginorkesteri
Osmo Vänskä
Bis CD-861
Nyt otetaan kapellimestarista ja orkesterista mittaa!
Osmo Vänskä ja Lahden kaupunginorkesterin muusikot ovat toki olleet jo tätä ennenkin äänilevyineen tiukassa kansainvälisessä syynissä. Mutta ryhdyttyään nyt tallentamaan levylle Sibeliuksen sinfonioita he joutuvat armottomaan suoraan vertailuun maailman huippujen kanssa.
Herbert von Karajan ja Berliinin filharmonikot, Lorin Maazel ja Wienin filharmonikot, Leonard Bernstein ja New Yorkin filharmonikot, Colin Davis ja Bostonin sinfonikot, Eugene Ormandy ja Philadelphian orkesteri, Vladimir Ashkenazy ja Lontoon Philharmonia-orkesteri - siinä muutamia niistä Sibeliuksen sinfonioita levyttäneistä kapellimestareista ja -orkestereista, joiden tuotokset tulevat olemaan vertailukohteina lahtelaisten tulkintoja arvioitaessa.
Vaan eipä ole syytä huoleen.
Mikäli esitysten taso pysyy jatkossakin tämän häikäisevän hienosti onnistuneen ykköslevyn veroisena, ei ole epäilystäkään siitä, että Vänskä ja LKO tulevat selviytymään tulikokeestaan liput liehuen.
Pikemminkin edellä mainituilla suuruuksilla on aihetta hienoiseen vapinaan, sillä raikkaasti puhaltavat lahtelaistuulet saattavat hyvinkin kaataa monia tukevina pidettyjä kuvia.
Lahdessa on jo pitkään tiedetty, että Osmo Vänskä on Sibeliuksen sinfonioita tulkitessaan eräänlainen uskonpuhdistaja. Tavoittaakseen säveltäjän aivoitukset mahdollisimman alkuperäisinä ja aitoina hän pyrkii vapautumaan tulkintaperinteeseen vuosikymmenien saatossa kasautuneesta painolastista ja noudattamaan uskollisesti partituurin merkintöjä.
Tuloksena on saatu LKO:n konserteissa nauttia todella puhuttelevista ja elämysrikkaista esityksistä.
Kun nämä nyt levyjen välityksellä leviävät koko musiikkimaailman tietoisuuteen, pitäisin ihmeenä, ellei Vänskä saavuttaisi kansainvälisesti tunnustettua asemaa yhtenä aikamme merkittävimmistä Sibelius-tulkeista.
Tosin on mahdollista, että Vänskän tulkinnat kohtaavat myös vastustusta, sillä kaikkien sibeliaanien ei ehkä ole aivan helppoa luopua ajatusluutumistaan.
Esimerkiksi ensimmäisen sinfonian ensimmäisen osan nopea tempo voi olla monelle vaikea pala nieltäväksi. Mutta jokainen rehellinen kuulija joutunee silti myöntämään, että siinä on kerrankin sitä latausta ja eteenpäin vievää imua, jota tempomerkinnän Allegro energico voi ajatella tarkoittavan. Yleensähän osan synnyttämä vaikutelma on jotakin Andante maestoson tapaista.
Tietenkään tempomerkinnät eivät ole aina yksiselitteisiä. Neljännen sinfonian kolmas osa Il tempo largo on tästä hyvä esimerkki.
Kun Paavo Berglund ja Euroopan kamariorkesteri soittavat sen tuoreella levyllään (Finlandia Records) 9 minuutissa ja 15 sekunnissa, viipyvät Osmo Vänskä ja Lahden sinfonikot samalla matkalla peräti 14 minuuttia ja 4 sekuntia! Ja mikä ihmeellisintä, kumpikin esitys tekee musiikille täyttä oikeutta.
Lahden kaupunginorkesteri musisoi kaikin puolin eriomaisesti, saumattoman yksimielisesti ja taiturillisesti. Suuret kokonaisuudet kaareutuvat poikkeuksellisen jäntevinä ja ehyinä, vaikkei vähäisinkään sävel jää vaille huolellista punnintaa.
Arto Sakari Korpinen
|
