|
Uuno Klami:
- Pyörteitä, baletin I näytös
(orkesterisovitus: Kalevi Aho)
- Viulukonsertto
- Suomenlinna, alkusoitto
Lahden kaupunginorkesteri
Osmo Vänskä
Jennifer Koh, viulu
Bis CD-696
Salaperäisyys verhoaa yhä Uuno Klamin Kalevala-aiheisen Pyörteitä-baletin kohtaloa. Kolminäytöksisestä teoksesta on löydetty vain osia, vaikka säveltäjä ehti kertoa sen valmistumisesta parissakin haastattelussa. Mikä jännittävintä, keskeisin osa Klamin nuottijäämistöstä katosi oudosti hänen kuolemansa jälkeen 36 vuotta sitten.
Vain toisesta näytöksestä on löydetty täydellinen orkesteripartituuri. Ensimmäisen ja toisen näytöksen harjoituspartituurit löytyivät säveltäjä Erkki Salmenhaaran pitkän salapoliisityön jälkeen kansallisoopperan nuotistosta, mutta kolmas näytös on edelleen täysin kadoksissa.
Ne kaksi orkesterisarjaa, jotka säveltäjä itse kokosi toisen näytöksen musiikista, ovat tallella, ja ne Osmo Vänskä ja Lahden kaupunginorkesteri ovat levyttäneet jo aikaisemmin (BIS-CD-656).
Tällä levyllä kuultavan baletin ensimmäisen näytöksen sovitti orkesterille vuonna 1988 Kalevi Aho, joka levyvihkoseen kirjoittamassaan mainiossa esseessä pitää Pyörteitä-balettia yhtenä Klamin pääteoksista.
Minä puolestani en nostaisi sitä ihan Kalevala-sarjan rinnalle. Vaikka ensimmäiseen näytökseen sisältyykin paljon elävää ja värikästä musiikkia, joka ei voi olla valloitamatta etenkään näin loistokkaana esityksenä, puuttuu sävelistä sittenkin ainutkertaisen nerouden leima.
Kyllähän Klamin omakin persoonallisuus sävelistä selvästi pilkahtelee, mutta aika usein joutuu nostamaan hattua myös Prokofjeville, Shostakovitshille, Stravinskille tai jopa Hatshaturjanille.
Jospa Klami ei ollut itsekään tulokseen tyytyväinen, jospa nuottimateriaali katosikin hänen omasta tahdostaan. Kokiko Pyörteitä siis Sibeliuksen kahdeksannen sinfonian kohtalon? Mene ja tiedä!
Mitä useammin Klamin viulukonserttoa kuuntelee Jennifer Koh'n häikäisevän upeana ja hienostuneena tulkintana, sitä vakuuttuneemmaksi tulee sen sävelten persoonallisesta voimasta ja kestävästä arvosta. Ihanasti laulava hidas osa, joka etsii vertaistaan vuosisatamme viulukonserttojen joukossa, nousee levyn herkistäväksi ja lumoavaksi kohokohdaksi. Vahinko, että levyn kansi jättää viulukonserton Pyörteitten varjoon.
Sangen antoisan levyn täydentää Suomenlinna-alkusoitto, joka rattoisasti pulppuilevine sävelineen olisi omiaan jonkin huvinäytelmän johdannoksi.
Arto Sakari Korpinen
|
