|
Tasavertainen vastus Karajanille
Jean Sibelius:
Sinfonia nro 5 Es-duuri
- alkuperäinen versio (1915)
- lopullinen versio (1919)
Lahden kaupunginorkesteri
Osmo Vänskä
Bis CD-863
Sibeliuksen sinfonioista viides - puhun nyt lopullisesta versiosta - näyttää olleen Herbert von Karajanille erityisen mieluinen, jos kohta hän arvosti suuresti myös neljättä. Vuosisatamme legendaarisimpiin mutta myös kiistellyimpiin kapellimestareihin kuuluva Karajan levytti viidennen sinfonian peräti neljä kertaa.
Onnistuneimpana pidetään Deutsche Grammophon Gesellschaftille vuonna 1964 tehtyä levyä, jolla Karajan johtaa Berliinin filharmonikkoja. Niin tulkinnallisesti kuin äänellisestikin upeata levyä voi yhä pitää eräänlaisena mittakeppinä viidennen sinfonian levytulkintoja arvioitaessa, sillä 33 vuoden ikä ei sitä paina hiukkaakaan.
Entä miten pärjäävät kilvassa Osmo Vänskä ja Lahden kaupunginorkesteri uudella levyllään?
Erinomaisesti! Eivät he Karajania loistavine berliiniläisineen ohita, mutta nousevat sinnikkäästi aivan rinnalle. Vertailu vahvistaa vastaansanomattomasti, että kysymyksessä on yksi viidennen sinfonian parhaimmista levytyksistä.
Yksi Karajanin valtteja on suuren jousiston huikean upeaksi kasvava soinnillinen hehku, ja muutenkin hänen tulkinnassaan on mahtavasti imua. Myös muutamien muitten huippumaestrojen levyt tarjonnevat impulsiivisuudessaan enemmän hengen paloa ja kiihkoa kuin uusi tulokas.
Mutta musiikillisessa eheydessään ja tasapainoisuudessaan sekä uskollisuudessaan partituurille Lahden sinfonikkojen levy on lyömätön. Niinpä se nappaa omalla henkilökohtaisella listallani ykkössijan tarjoamalla kosolti sykähdyttäviä elämyksen hetkiä.
Osmo Vänskän näkemyksellisen ja huolella hiotun tulkinnan ansiosta Sibeliuksen viitosen hurmaavien yksityiskohtien loputon rikkaus avautuu kuulijalle kuin ei koskaan aikaisemmin. Vähäisintäkään musiikin hienoa käännettä ei ohiteta huomiotta eikä päästetä sitä hukkumaan yleiseen tohinaan.
Tämä hiusten halkominen on yksinomaan myönteistä, sillä se ei estä teoksen arkkitehtonista kokonaisuutta hahmottumasta kiinteänä, vaan on itse asiassa ehyen tulkinnan lähtökohta ja edellytys. Sävelten muodonta on luontevan ilmeikästä, ja musiikki etenee alati hyvin johdonmukaisesti. Huolellisesti harkiten rakennetut nousukohdat kasvavat vaikuttavasti täyteen tehoonsa.
Soitinryhmien välinen sointitasapaino on punnittu kultavaa'alla. Orkesterin kokonaissointi säilyy näin aina selkeän ilmavana, ja pohjimmiltaan homofoniseen sointikudokseen sisältyvät polyfoniset ainekset pääsevät hienosti esille.
Korva tavoittaa tuhka tiheään sellaisia herkullisia yksityiskohtia, jotka useimmiten ohitetaan enemmän tai vähemmän huomiotta. Ja millaisia soinnillisia hienouksia partituurista poimitaankaan: puhaltajien yhteissoitto sujuu mallikelpoisen tarkasti ihastuttavan puhtaita ja sävykkäitä sointivärejä synnyttäen. Häikäisevää on myös jousiston taituruus täsmällisyydessään esimerkiksi finaalin vauhdikkaissa kuvioinneissa.
Voimankäyttö on ihailtavan harkittua ja säästeliästä, kuulijaa ei koskaan turruteta tylsän tasaisella paahtamisella. Vastakohtina äärimmäisen herkille pianissimoille huippukohdat saavuttavat todella sävähdyttävän tehon.
Liiallista paatosta välttävä klassisen selväpiirteinen tulkinta liittää viidennen sinfonian elimelliseksi osaksi Haydnista alkanutta sinfonian perinnettä ja korostaa Sibeliuksen asemaa universaalina sinfonikkona.
Valitettavasti levyn kolkko kansikuva sotii tätä oikeutettua näkemystä vastaan pyrkiessään johdattelemaan kuulijan mielikuvitusta pohjolan perukoitten erämaihin. Piirroksen tarkoituksena lienee kuvata suomalaista järvimaisemaa, mutta ankeudessaan se tuo mieleen pikemminkin tekojärveen uponneet metsien saarekkeet.
Levylle sisältyy myös viidennen sinfonian alkuperäisversion jo aiemmin julkaistu tulkinta. Näin versioitten erittäin mielenkiintoinen keskinäinen vertailu sujuu kätevästi.
Kaiken kaikkiaan jälleen uusi komea sulka Osmo Vänskän ja Lahden sinfonikkojen hattuihin!
Arto Sakari Korpinen
Levy (Bis CD-800), joka sisältää Sibeliuksen 5. sinfonian ja Sadun alkuperäisversiot Osmo Vänskän ja LKO:n esittäminä, on saanut loistavasta äänityksestään Gramophone-lehden palkinnon (Gramophone Award 1996).
|
