Arto Sakari Korpinen: Äänilevyjä puntarissa 40

Arto Sakari Korpinen: Äänilevyjä puntarissa 40

Joulun ihmemaa
Lahden kaupunginorkesterin ja Osmo Vänskän joululevy
Mukana Terhi Hildénin valmentama Laulupuu-kuoro
Bis CD-947

Joululaululevyjä hallitsevat yleensä laulajat, joko solistit tai kuorot. Soittajat ovat asettuneet kiltisti taka-alalle heidän säestäjikseen.
Toisin ovat asiat Lahden kaupunginorkesterin ja Osmo Vänskän uudella levyllä Joulun ihmemaa (Christmas Wonderland), joka on sääntöä virkistävästi vahvistava poikkeus. Kerrassaan rattoisaa on kuunnella tuttuja sävelmiä vaihteeksi soittimellisina esityksinä, etenkin kun soitto on valloittavan elävää ja tyylikästä.
Toki tämänkin levyn useilla raidoilla on mukana laulajia eli Terhi Hildénin valmentama Lahden musiikkiluokkien Laulupuu-kuoro, mutta sekin on kuin yksi soitin muiden joukossa. Kuoroa ei ole äänitetty tavalliseen tapaan etualalle, vaan nuorten laulajien kauniin heleät soinnit on ilmeisen tarkoituksellisesti sulautettu orkesterin kudokseen — jopa niin, ettei laulujen sanoista saa aina selvää. Ehkä tämän vuoksi levyn vihkoseen onkin painettu kuoron esittämien laulujen tekstit, paitsi suomeksi myös englanniksi.
Lahden sinfonikkojen hovisäveltäjän Kalevi Ahon sovittamat Hoosianna ja Enkeli taivaan kannattelevat ohjelmaa jykevän juhlavina ääripilareina, mutta muut sävellykset on sekoiteltu suloiseksi potpuriksi. Levyn synnyttämä kokonaisvaikutelma olisi muodostunut taiteellisesti ehyemmäksi, jos kappaleita olisi jotenkin ryhmitelty, esimerkiksi tyylin ja aikakauden mukaisesti.

   Hoosiannan orkesterisovitus tuntui aluksi aika sovinnaiselta, kunnes ahaa-elämys antoi selityksen. Tietenkään Kalevi Aho, taannoin Karelia-sarjaa restauroidessaan Sibeliuksen kaapuun pukeutunut tyylien taituri, ei halua valutella vanhaa viiniä uusiin leileihin, vaan pyrkii tietynasteiseen aitouteen. Näihän orkesterin kuului soida 1700-luvun loppupuolella, Hoosiannan säveltäjän Voglerin elinaikana.
Enkeli taivaan huipentaa levyn hykerryttävän upeasti. Tuttu sävelmä on innoittanut Ahon luomaan tavanomaisen sovituksen sijasta kuusi ja puoli minuuttia kestävän värikkään fantasian. Jouluisen leikkimielisesti hän antaa mielikuvituksensa hurvitella Praetoriuksen ja Lutherin ajan eli 1500-luvun sävelmaailmoissa.
Vaskikuorojen loistokkaitten, urkujen ryydittämien polyfonioitten myötä kuulija tuntee siirtyneensä vuosisatojen takaiseen Venetsiaan, Gabrielien musiikin hallitsemaan Pyhän Markuksen kirkkoon. Sävelet soivat ihastuttavan ilmavasti kuin avarien holvikaarien alla ikään, ja tuolle aikakaudelle ominaiset eri soitinryhmien vuorottelut kaikuvaikutelmineen on toteutettu herkullisesti.
Muutamaksi hetkeksi lumoutunut kuulija tempaistaan toisenlaisiin tunnelmiin, rumpujen ja helistimien ryydittämiin pillipiipareitten iloisiin joulukekkereihin, kunnes fantasia saavuttaa juhlavan, sykähdyttävästi joulun lämpöä huokuvan huipennuksensa.

   Ansiokkaasti kapellitonttuna häärivä Osmo Vänskä (kuva) esittäytyy levyllä myös sävelseppona. Lyyli Saavalaisen runoon sävelletyn Joulun sanoman korvaantarttuva melodia keinahtelee viehkeästi kolmijakoisessa rytmissään. Epäilemättä se tuleekin ottamaan paikkansa keskeisessä joululaulustossamme.
Vänskän laulun aistikas orkesterisovitus, jossa trumpetin vastaääni koristelee kuoron laulua kerrassaan somasti, on lähtöisin Jarkko Kiisken kynästä - vai pitäisikö nykyään sanoa tietokoneesta? Kiiski onkin yksi levyn keskeisiä tekijöitä, sillä peräti seitsemän laulun sovitukset ovat hänen taidokasta käsialaansa.
Tässä joukossa on mukana hänen itse säveltämänsä ja sanoittamansa Joulun kieli. Ennustan, että myös tämä kaunis melodia tulee pian soimaan kaikilla suomalaisilla huulilla. Sanoittajanakin Kiiski on onnistunut mainiosti: epäilemättä myös laulun teksti vetoaa sekä nuoriin että vanhoihin herkistyneellä joulumielellään.
Sibeliuksen laulun En etsi valtaa, loistoa Kiiski on pukenut tyylikkääseen orkesteriasuun modernisointeihin sortumatta. Ari Heinosen trumpetti soi soolossaan tenhoisan pehmeästi. Sonnisen laulun Rauhaa, vain rauhaa sovitus ihastuttaa kuulaalla sointiväreilyllään. Asiaankuuluvasti aitoon hollywood-tyyliin kimmeltää ja svengaa sen sijaan Felix Bernardin laulu Talven ihmemaa.

   Harri Wessmanin sovitus Joonas Kokkosen laulusta Jouluna kuuluu levyn hohdokkaimpiin puhtaan täyteläisissä vaskisoinneissaan. Tietenkin ohjelmaan sisältyy myös joululaulujen joululaulu, Franz Gruberin Jouluyö, juhlayö. Hienoihin jousiharmonioihinsa on Atso Almilan onnistunut valaa aitoa joulun tunnelmaa.
Ilkka Kuusiston sovittamaan sikermään sisältyvän laulun Ensimmäinen joulu soittaa Jukka Hirvikangas satuttavan herkästi englannintorvellaan ja Harri Lidsle puolestaan laulun Kello löi jo viisi kutkuttavan hauskasti tuuballaan.
Levyn ainoa alkuperäinen orkesteriteos on amerikkalaisen Leroy Andersonin Rekiretki, joka on orkesteriviihdettä parhaasta päästä. Ratki lystikästä ja soinnillisesti säihkyvää on LKO:n soitanto: hepo jolkottelee virkeästi ja hirnahtaa iloisesti kotitallille päästyään.
Levykansi, jota koristaa Tuula Toiviaisen piiros Tapaninpäivän ajelu, on ulkoasultaan erittäin onnistunut. Eipä ihme, että se on jo ehtinyt houkutella ostajia kultalevyn verran.
Vaikka levyä mainostetaan nimenomaan tämän joulun hittinä, olen vakuuttunut, että sitä tullaan pyörittelemään cd-soittimissa pitkälti ensi vuosituhannellakin!