|
Ahkerasti levyntekopuuhissa:
Kari Karjalainen ja Kalevi Kiviniemi
|
ahtelaiset musiikkimiehet, trumpetisti Kari Karjalainen ja urkuri Kalevi Kiviniemi, ovat jälleen ahkeroineet levyntekopuuhissa - sekä yhdessä että kumpikin omilla tahoillaan. (Juttu kirjoitettu joulukuussa 1998.)
Kiviniemen huima levytystahti on jo pitkään ollut melkoinen ihmetyksen aihe. Hänen vanavedessään myös Karjalainen on luomassa itselleen merkittävää diskografiaa. Itse asiassa Karjalainen on mukana kaikilla nyt esiteltävillä levyillä: joko esiintyvänä taiteilijana, säveltäjänä tai sovittajana.
Duona Kari Karjalainen ja Kalevi Kiviniemi ovat ehtineet konsertoida jo kymmenen vuoden ajan. Tämä Dreaming in the Wind (Miss' soutaen tuulessa) on heidän neljäs yhteinen levynsä - aiemmin ovat ilmestyneet Music for trumpet, Fanfare ja Jupiter.
Levyllä on mukana myös trumpetisti Anniina Karjalainen. Oletan, että kaikki levyn soolot esittää Kari Karjalainen tyttären soittaessa vain duettojen kakkososuudet - levyn teksteissä ei tätä kylläkään kerrota.
Taiteilijoitten tulkinta valloittaa sekä herkkyydellään ja tunteellisuudellaan että voimallaan ja uljuudellaan. Vaikka jokainen levyllä soitetuista sävelmistä on omalla tavallaan pieni hohtava helmi, sykähdyttävät Toivo Kuulan hienosti sovittamat eteläpohjalaiset laulut eniten. Alunperin pianolle kirjoitetut säestykset luontuvat hämmästyttävän hyvin uruillekin, kun soittajana on Kiviniemen tapainen mestari.
Jokainen kuulija löytänee levyltä oman suosikkinsa, sillä 22 kappaleen joukossa ovat nähdäkseni mukana kaikki rakastetuimmat kansanlaulumme. Kaiken kaikkiaan levy on duon uusi mainio käyntikortti, jonka tavallinen konserttiyleisö epäilemättä ottaa hyvin lämpimästi vastaan.
DREAMING IN THE WIND
suomalaisia kansanlauluja
Kari ja Anniina Karjalainen, trumpetti
Kalevi Kiviniemi, Ristinkirkon urut
ISRC FI-YKA-98-0001
|
siinnyttyään äskettäin Keski-Euroopan kiertueellaan muun muassa Wienissä Kalevi Kiviniemi sai kriitikoilta kehuja paitsi soitostaan myös urkusovituksistaan. Tässä niitä on kokonainen levyllinen saksalaisen Ursina Motette -yhtiön julkaisemina. Esitykset on taltioitu Frankfurt am Mainissa sijaitsevan Pyhän Nikolauksen kirkon Förster ja Nicolaus -uruilla, jotka valmistuivat vuonna 1986.
Sellainen kuulija, joka pitää urkujen loistokkaasta soinnista, mutta ei jaksa paneutua varsinaisen urkumusiikin syvällisiin hienouksiin, hurmaantuu levyn helposti sulavista makupaloista. Kalevi Kiviniemi (kuva) on omimmassa elementissään, ja esitykset säihkyvät soiton hurmaa ihastuttavasti.
Tunnelmat vaihtelevat kontrastikkaina Fallan kuumasta Tulitanssista Wagnerin hartaaseen Pyhiinvaltajien kuoroon ja Musorgskin humoristisesta Kirppulaulusta Sibeliuksen juhlavaan Finlandiaan.
Oskar Merikannon tutusta laulusta Merellä Kiviniemi on tehnyt upeasti soivan urkusovituksen. Aallot soljuilevat leppeän levollisina, kunnes äkkiä puhkeava myrsky saa aikaan mahtavan myllerryksen.
Vielä hurjempiin paukkutehoihin yltyy kuitenkin Trentonin taistelu, jos kohta linnutkin livertelevät sodan melskeitten keskellä. Kysymyksessä on amerikanenglantilaisen säveltäjän James Hewittin (1770-1827) alunperin pianolle kirjoittama ja George Washingtonille omistama sonaatti.
Kari Karjalaisen Omistus Michel Correttelle on pirteän lystikäs fantasia, joka pohjautuu Corretten sävellykseen Provencelainen joulu. Kiviniemikin saa panna peliin koko taituruutensa, sillä Karjalainen on tiivistänyt kolme ja puoli minuuttia kestävään pähkinänkuoreensa kuta kuinkin kaikki mahdolliset soittotekniset temput ja vaikeudet komeata jalkiosooloa myöten.
Levyn vihkonen esittelee sävellykset kiitettävästi saksalaisella perusteellisuudella - sekä saksaksi, englanniksi että ranskaksi, mutta ei valitettavasti suomeksi.
DIE KUNST DES ARRANGEMENTS
Kalevi Kiviniemi, Franfurtin Pyhän Nikolauksen kirkon urut
Falla, Musorgski, Rahmaninov, Hatshaturjan, Merikanto, Grieg, Sibelius, Wagner, Liszt, Karjalainen, Mendelssohn, Hewitt
Ursina Motette CD 12331
|
ulkaisemalla tämän urkulevyn Kangasniemen seurakunta näyttää hyvää esimerkkiä ja todistaa kiitettävää kulttuuriystävällisyyttään. Samalla levy on erinomainen osoitus siitä, miten sydänmaillakin kirkkojen urut voivat tarjota loistavat edellytykset korkean kansainvälisen tason musiikinteolle.
Ainakaan levyltä kuunneltuina eivät Kangasniemen sähköpneumaattisten urkujen sointi ja hirsirakenteisen kirkon akustiikka joudu hiukkaakaan häpeämään saksalaisen tuotoksen rinnalla. Levyillä sattuu olemaan yksi yhteinen kappale, Tulitanssi Fallan baletista Noiduttu rakkaus. Sen esityksiä vertailtaessa Kangasalan urkutehtaan 1954 rakentamat 46-äänikertaiset urut nappaavat yllättäen voiton.
Kyllähän saksalaisetkin pillit soivat hienosti, mutta vielä maagisempana humisee ja leiskuu tulen liekki suomalaissoittimesta. Sitä paitsi Kiviniemi on kotimaan maisemissa vapautunut rytmisesti jäntevämpään, luontevammin sykkivään tulkintaan.
Kiviniemi ei olisi Kiviniemi, ellei ranskalainen musiikki olisi tälläkin levyllä pääroolissa. Tuttujen säveltäjänimien joukossa herättää huomiota 1800-luvulla elänyt salaperäinen herrasmies, Monsieur Jaillet, josta ei ilmeisesti tiedetä edes etunimeä saati tarkempia elinvuosia. Hänen riemukkaasti tohisevassa preludissaan olin kuulevinani muistumia Mozartin Alleluiasta, kun taas sortie vie mielikuvituksen siivin vaellukselle lintuparvien liverryksen täyttämään satumetsään.
Kari Karjalaisen barcarolle eli venelaulu, jonka Kalevi Kiviniemi soittaa herkästi ja kuulostelevasti, osoittautuu ihastuttavan tunnelmalliseksi sävellykseksi. Valitettavasti levyvihkonen ei kerro sävellyksen teemana käytetyn Kangasniemen laulun tekijää.
Kiitokset erittäin onnistuneesta, luonnollisen avarasta ja tasapainoisesta äänityksestä ansaitsee Mika Koivusalo, mutta myös ulkoasultaan tyylikkäästä vihkosesta.
KANGASNIEMEN URUT
Kalevi Kiviniemen urkusooloja
Boellmann, Langlais, Bovet, Merikanto, Karjalainen, Jaillet, Lemare, Lefébure-Wély, Falla
Kangasniemen seurakunta KNSCD-1
|
o lähes sammuneeseen torviseitsikko-perinteeseemme ollaan useilla tahoilla puhaltamassa uutta kipinää. Tästä yhtenä esimerkkinä on viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty Willgren-festivaali, joka vaalii seitsikkosoittoa edistäneen sotilaskapellimestari Johan Willgrenin (1858-1931) muistoa ja elämäntyötä.
Päijät-Hämeen konservatorion piirissä toimiva Solistiseitsikko Astra osallistuu tällä antoisalla 20 sävellyksen levyllään paitsi perinteen elvyttämiseen myös sen kehittämiseen entistäkin rikkammaksi.
Torviseitsikot, joiden kulta-aika osui viime vuosisadanvaihteen tienoille, on totuttu yhdistämään lähinnä viihteelliseen marssi- ja tanssimusiikkiin. Kari Karjalaisen (kuva) taitavasti sovittamat klassikkojen sävellykset todistavat, että seitsikko taipuu herkästi ja hienostuneesti myös taiteellisesti vaativampaan, syvällisempään ilmaisuun.
Soinniltaan homogeenista vaskiseptettiä voisikin itse asiassa hyvin verrata jousikvartettiin. Sibeliuksen jousille kirjoittama Andante festivo soikin torvilla erittäin hienosti ja juhlavasti.
Astran johtaja Kari Karjalaisen on itse myös sen primas eli es-kornetisti, ja soittajina on neljä muutakin hänen perhekuntansa jäsentä. Vasta vuosi sitten perustettu yhtye on ehtinyt hioa soittonsa yllättävän yhtenäiseksi ja ilmaisurikkaaksi.
Ohjelman aloittava Mozartin Alleluia helkkyy ylistystään elävänä ja lennokkaana. Melkoista taituruutta vaativia soolo-osuuksia sisältyy myös Tshaikovskin Napolilaiseen lauluun. Perin erikoinen ja viehättävä kokemus on kuulla Vivaldin Talvi-konserton largo-osa torvien lämpimänä ja linjakkaana tulkintana. Nämä kaikki ja lukuisat muut levyn kappaleet ovat saaneet Kari Karjalaisen kynästä hienon uuden sointiasun.
Levyllä ei toki unohdeta viihteen ystäviäkään. Johan Willgrenin vikkelä Maalaispolkka on aitoa perinnettä, M. Majan rempseä Kaksi kolpakkoa, neiti taas hieman uudempaa vuosikertaa. Kansainvälisen viihteen ikivihreitä sävelmiä edustavat levyllä hienosti Harry Warrenin Särkyneen toiveen katu ja Joseph Kosman Kuolleet lehdet, joitten letkeästi svengaavat foksirytmit saavat varpaat vipattamaan.
SOLISTISEITSIKKO ASTRA
Johtajana Kari Karjalainen
Mozart, Tshaikovski, Vivaldi, Sibelius, Merikanto, Karjalainen, Charpentier, Willgren, Warren, Kosma ym.
Päijät-Hämeen konservatorio PHK-103
|
|
