Hieno läpileikkaus Rautavaaran musiikkiin
Sävelten ylväät mainingit
ikään muu uusi suomalainen sävellys ei ole viime vuosina saavuttanut läheskään niin suurta, maailmanlaajuista huomiota kuin Einojuhani Rautavaaran seitsemäs sinfonia, lisänimeltään Valon enkeli.
Ondinen vuonna 1996 julkaisemaa levyä, jolla Valon enkelin soittaa Leif Segerstamin johtama Helsingin kaupunginorkesteri, markkinoitiin musiikkimaailmaan niin tehokkaasti, että teos saavutti levykeräilijöiden keskuudessa melkeinpä kulttimaineen - hieman samaan tapaan kuin Henryk Góreckin Surullisten laulujen sinfonia (sinfonia nro 3) nelisen vuotta aikaisemmin.
Rautavaaran mielikuvitusrikas, loistokkaasti orkestroitu ja harmonioissaan poikkeuksellisen upea teos ansaitsee täysin menestyksensä - toisin kuin moni mainoksilla rummutettu kevyen musiikin tekele.
Olisikin ollut ihme, ellei suomalaisesta musiikista suuresti kiinnostunut Herra Bis, Robert von Bahr, olisi myös iskenyt katseensa Rautavaaran musiikkiin. Tunnettuna "täydellisyys" -miehenä hän tietenkin aikoo julkaista säveltäjän koko orkesterituotannon. Ja yhtä luonnollisesti vaativa ja kunniakas levytystehtävä lankesi Osmo Vänskälle ja Lahden kaupunginorkesterille.
Kun Vänskä ja LKO nyt sarjan aloituslevyllä tulkitsevat Valon enkelin, on kilpailutilanne varsin tiukka, sillä Segerstam ja HKO ylsivät loistosuoritukseen. Heidän levynsä on äänellisestikin uskomattoman hyvä; uskomaton siksi, että äänitys on suoritettu kehnosta akustiikastaan kuuluisassa Finlandia-talossa.
Valon enkelin fantastinen tranquillo-osa soljuilee kummallakin levyllä ylväinä, vapaasti hengittävinä sävelten maininkeina. Jos Sinfonia Lahti ei siinä pärjääkään Helsinki filharmonialle jousisoinnin mehevyydessä, nappaa se molto allegro -osassa pisteet kotiin soittamalla tosi sähäkästi ja kirkkaasti. Loppujakso heleine kelloineen, riekkuvine trumpetteineen ja sävähdyttävästi jyrähtelevine rumpuineen toteutuu hykerryttävän herkullisesti.
Kolmannessa osassa (come un sogno, kuin uni) kumpikin orkesteri tavoittaa koskettavasti hämyisän, eteerisen tunnelman. Hymnimäisessä finaalissa Segerstam hyötyy suuren jousistonsa täyteläisyydestä, mutta Vänskä piirrättää sävellinjat jalostuneemmin ja tarkemmin. Kun kummallakin tulkinnalla on omat vahvuutensa, on tuloksena kaunis tasapeli.
Sille, joka haluaa tutustua Rautavaaran musiikkiin, uusi levy on erityisen suositeltava hankinta, sillä se sisältää Valon enkelin ohella kaksi muutakin Rautavaaran suosituimpiin kuuluvaa teosta. Petri Alangon soittama neljän erilaisen huilun konsertto sekä Cantus arcticus eli konsertto linnuille ja orkesterille ovat ilmestyneet jo aiemmin muilla levyillä.
____________________________________________
Einojuhani Rautavaara:
- Sinfonia nro 7, "Angel of Light"
- "Dances with the Winds", huilukonsertto
- Cantus arcticus
Lahden kaupunginorkesteri
Osmo Vänskä
BIS-CD-1038
|
