Concertante
Aimo Känkäsen sävellyksiä uruille ja jousille
FinEst-kvartetti
Päijät-Hämeen konservatorion kamariorkesteri
Esa Heikkilä
Maija Lehtonen, urut
Pauli Pietiläinen, urut
- Preludi jousiorkesterille
- Concertante uruille ja jousikvartetille
- Jousikvartetto nro 1
- Kansanlauluja jousille
- Konsertto uruille ja jousille
AKM-3
ämä on jo kolmas Aimo Känkäsen musiikkia sisältävä äänilevy. On ihailtava lahtelaisen musiikielämän grand old manin toimeliaisuutta paitsi sävellysten luojana myös niitten esille saattajana. Musiikki on toki tarkoitettu kuultavaksi, eikä pöytälaatikon täytteeksi.
Ensimmäiselle, vuonna 1993 ilmestyneelle Elegia-levylle, oli kerätty vuosien varrella syntyneitä pienimuotoisia teoksia: urku-, piano-, sello- ja trumpettikappaleita sekä yksinlauluja. Nocturne-levy vuodelta 1997 oli puolestaan omistettu pääasiassa urkuteoksille, vain kahdessa oli mukana myös trumpetti.
Nyt julkaistu Concertante-levy esittelee Känkäsen tuoreimpia sävellyksiä, joissa hän on sekä kasvattanut soittimistoa että laajentanut merkittävästi ilmaisullista asteikkoa ja muotorakenteita. Säveltäjän oma soitin, urut, on edelleen mukana kahdessa teoksessa, mutta keskeisen aseman ovat saaneet jousisoittimet kvartettina ja orkesterina.
Levyn sykähdyttävimmät tuokiot tarjoaa jousikvartetto nro 1 vuodelta 1998. Oikeaan osuu Kalevi Kiviniemi luonnehtiessaan sitä levyvihkosessa Känkäsen sävellystuotannon helmeksi ja samalla yhdeksi kamarimusiikkimme merkkiteoksista.
Niin tukevasti kuin Aimo Känkänen onkin ankkuroinut sävelellisen ajattelunsa perinteeseen, hän myös liittää musiikkinsa omaan aikaamme jatkamalla uusklassisuudelle liputtaen Béla Bartókin ja Joonas Kokkosen kvartettojen viitoittamalla tiellä. Teos on ihailtavan ehyt ja yhtenäinen tyyliltään, tiivis sanonnaltaan sekä kiinteä ja tasapainoinen muodoltaan. Sangen taitavasti ja monipuolisesti säveltäjä käyttää neljän jousisoittimen keinovaroja. Rikkaassa kamarimusiikillisessa sävelkudoksessa riittää jokaiselle soittimelle merkittävää ja kiitollista sanottavaa.
Jousikvarteton tulkitsee Lahdessa toimiva suomalais-virolainen FinEst-kvartetti. Eikä nimeen sisältyvä hauska sanaleikki (englannin sana finest tarkoittaa hienointa!) jää vaille katetta. Kvartetin jäsenet, viulistit Esa ja Jaana Heikkilä, alttoviulisti Anu Airas sekä sellisti Teet Järvi, yltävät odottamattoman upeaan tulkintaan. Soitto on huolella hiottua ja viimeisteltyä niin sisällöllisesti kuin soinnillisestikin. Nyanssien rikas asteikko yltää säkenöivästä eloisuudesta aistikkaaseen herkkyyteen ja tunteen lämpöön.
Vakuuttavin todiste sävellyksen arvosta on se aito innostus, joka muusikoitten otteista säteilee. Huippukohdissa heidän tulkintansa puhkeaa suorastaan hurmioituneeseen hehkuun ja loistokkuuteen. Koska Aimo Känkänen on numeroinut tämän jousikvartettonsa ykköseksi on ilmeisesti olemassa myös kakkonen - ellei vielä muitakin. Saanemme siis kokea lisää kiinnostavia musiikillisia elämyksiä.
Konserttoa uruille ja jousiorkesterille vuodelta 1997 voisi ehkä luonnehtia nykyajan vastineeksi Händelin kamarimusiikillisille urkukonsertoille, joita Känkänen itsekin on esittänyt. Lukuunottamatta muutamaa lyhyehköä nousukohtaa ensimmäinen osa ja toinen osa ovat luonteeltaan levollisesti mietiskeleviä. Kolmaskin osa jatkaa lempeissä ja auvoisissa paimentunnelmissa, kunnes Maija Lehtosen uljaasti soittama urkujen kadenssi johdattelee komeasti säihkyvään loppuhuipennukseen. Känkäsen konserttoa voisi kutsua Pastoraalikonsertoksi siinä kuin Beethovenin kuudetta sinfoniaa Pastoraalisinfoniaksi.
Levyn tuorein teos on 1999 jousiorkesterille sävelletty sarja Kolme kansanlaulua. Känkänen ei ole tyytynyt laatimaan tavanomaisia sovituksia, vaan on mielikuvitustaan vapaasti lennättäen sommitellut viehättäviä pikku fantasioita. Läksin minä kesäyönä käymään henkii somasti suven hämyisää tenhoa. Lystikkäästi hirnuillen hölköttelevä Minun kultani hykerryttää huumorillaan. Kannaksella syntyneen Känkäsen värittämänä Karjalan kunnailla henkii kaihomieltään satuttavasti - vaikka kääntyykin lopussa valoisaan duuriin.
Esa Heikkilän johtama Päijät-Hämeen konservatorion kamariorkesteri soittaa taidokkaasti ja miellyttävän herkkävireisesti sekä kansanlaulusarjan että urkukonserton orkesteriosuuden.
Kuuntelun nautittavuuttaa lisää levyn mainio, avaran ilmava äänitys. Onnistuneesti tasapainoitettu sointi kuulostaa kaikessa selkeydessään ja kirkkaudessaan pehmeältä ja lämpimältä. Tyylikäs ja asiapitoinen levyvihkonen täydentää oivan kokonaisuuden.
Aimo Känkäsen kuva Lahden kansainvälinen urkuviikko / Ville Gröndahl
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen