|
päähakemisto
äänilevyjä puntarissa -hakemisto
|
Kuulija melkein hyppää tuolistaan pantuaan pyörimään Kalevi Kiviniemen improvisaatioita sisältävän levyn. Niin hurjana pauhinana rävähtää ilmoille sävelten tornado.
Kysymyksessä on Kiviniemen oma toccata, jonka hän on omistanut Naji Hakimille, Lahden urkuviikoilta tutulle urkuvirtuoosille ja säveltäjälle. Stuttgartin Matteuskirkosta Saksasta Kiviniemi on löytänyt mahtavasti möyriville sävelnäyilleen mitä otollisimmat puitteet: sekä loistavat urut että pitkäkaikuisen akustiikan.
Kolmiosaisen sinfonisen sarjan adagio-osassa hän käärii virren Jumala ompi linnamme ensin viehättävän utuiseen sävelharsoon nostaakseen sen sitten sankarilliseen julistavuuteen. Ikiliikkujamaisessa toccata-osassa sama virsi on kuin tukilanka vauhdikkaasti vipeltävien sävelköynnösten keskellä. Syvällisen hartaisiin tunnelmiin vie puolestaan meditaatio koraalista Jesu, meine Freude.
Kaiken kaikkiaan levy on häikäisevä näyte Kiviniemen mestaruudesta. Hänen omaperäiset, etten sanoisi nerokkaat fantasiansa eivät ole tavanomaista opittua improvisointia, valmiitten kaavioitten täyttämistä teeman sovinnaisilla muunnnelmilla - joka sekin on ihailtava taito sinänsä.
Voikin kummastella, miksei Kiviniemi esiinny "virallisesti" säveltäjänä. Tuskin improvisaatioita tarvitsisi ihmeemmin hioa tai tiivistää, niin ehyiltä kokonaisuuksilta ne jo vaikuttavat; pelkkä nuotintaminen riittäisi. Eikö maailmaa kiertelevällä taiteilijalla riitä tähän aikaa?
Upeine kuvineen levyvihkonen on hyvin tyylikäs, mutta kertoo taustatietoja luvattoman niukasti. Varsinaisen ohjelmalistan lisäksi on tarjolla vain lyhyt urkurin esittely ja Weigle-Berner-urkujen äänikertojen luettelo. (Niitä on 67 eli 15 enemmän kuin Ristinkirkossa.)
|