Olli Mustosen musiikkia
Vuosisadat ja tyylilajit valinkauhassa
Jos pianisti Olli Mustonen ei kuvia kumartelekaan, vaan soittaa juuri niin kuin oma henki käskee, pokkailee säveltäjä Olli Mustonen sitäkin useammalle taholle. Tämän levyn pääteoksessa, konsertossa kolmelle viululle sekä kahden oboistin ja lyöjän vahvistamalle jousiorkesterille, hän kumartaa syvimpään barokin mestareille Bachille ja Vivaldille, mutta nyökkäilee kevyemmin myös eräille muille sävelsepoille. Tuskinpa on pelkkää sattumaa, että ensimmäisen osan pisteellisessä rytmissä keinahteleva teema tuo etsimättä mieleen Dvorákin humoreskin.
Vaikka Mustonen seikkailee estottomasti viidellä eri vuosisadalla ja lukuisissa eri tyylilajeissa, ei lopputulos maistu sekahedelmäkeitolta. Onkin suorastaan nerokas se tapa, jolla hän yhdistelee eri tahoilta imemänsä vaikutteet niin persoonalliseksi ja yhtenäiseksi synteesiksi, ettei lopputulos vaikutakaan halpahintaiselta jäljitelmältä vaan aidolta Mustoselta. Hänen ominta itseään on se näkemyksellinen ja johdonmukainen musiikillinen ajattelu, jonka ansiosta sävelissä riittää aina tavoitteellisuutta ja jännitettä.
Konsertto on bachmainen siinäkin mielessä, että se kestää mainiosti toistuvaa kuuntelua. Itse asiassa teos tuntuu kerta kerralta vain paranevan, kun sen mustosmaiset piirteet alkavat erottua selvemmin ja vaikutteet väistyä taka-alalle. Säkenöivän taiturillisina solisteina soittavat Pekka ja Jaakko Kuusisto sekä Elisabeth Batiashvili. Parempaa viulistikolmikkoa Mustonen tuskin olisi voinut teokselleen toivoa.
Perin viehättävää kuunneltavaa ovat sellolle ja jousille kirjoitetun Pienen sarjankin lyhykäiset sävelkuvat sulavasti keinahtelevasta pastoraalista kaihoisaan Venäläiseen lauluun ja suihkivaan Itämaiseen tanssiin, Martti Rousi mainiona solistina. Hellyttävän somassa pikkukappaleessa Sammakoitten tanssi lumpeenlehdillä sello kuvailee herkästi lumpeitten auvoisaa kelluntaa aalloilla, kunnes sammakoitten saavuttua ja tanssin alettua muuntautuukin rupikonnaksi...
Nonetoissaan kahdelle jousikvartetille ja kontrabassolle Mustonen osoittaa erinomaisen taitonsa kirjoittaa jousille luontevaa, hienosti soivaa ja kudelmiltaan elävää musiikkia. Hienosti hän luo eri osiin ehyitä, toisilleen vastakohtaisia tunnelmia.
Kuivuudesta ja paperin mausta ovat Mustosen sävellykset kliinisesti vapaita. Niinpä ei ole ihme, että niin solistien kuin Tapiola Sinfoniettan muusikoittenkin soitto huokuu aitoa innostusta, musisoimisen hurmaaa ja tunteen paloa. Kaiken kaikkiaan loistolevy.
Olli Mustonen:
- Konsertto kolmelle viululle ja orkesterille
- Nonetot nro 1 ja 2
- Pieni sarja sellolle ja jousille
- Sammakot tanssivat lumpeen lehdellä sellolle ja jousille
Tapiola Sinfonietta
Olli Mustonen, kapellimestari
Pekka Kuusisto, viulu
Jaakko Kuusisto, viulu
Elisabeth Batiashvili, viulu
Martti Rousi, sello
Ondine ODE 974-2
Tämän tiedoston teksti © 2001 Arto Sakari Korpinen