ierasperäisestä nimestään huolimatta harmonikkatrio Fratres on supisuomalainen yhtye, jonka jäsenet Toni Hämäläinen, Heikki Jokiaho ja Raimo Vertainen ovat Jyväskylän konservatorion kasvatteja. Italiassa 1994 saavutettu merkittävä kilpailuvoitto nosti yhtyeen kansainväliseen maineeseen ja vei kiertueille Japania myöten.
 
Vaikka harmonikka onkin jo päässyt eroon maineestaan pirunkeuhkona ja saavuttanut hovikelpoisuuden taidemusiikkipiireissä, on sillä yhä ongelmana klassisen ohjelmiston vähäisyys. Mutta Heikki Jokiaho on tarttunut toimeen ja laatinut Musorgskin pianosarjasta Näyttelykuvia sovituksen, joka luontuu harmonikoille hämmästyttävän hyvin ja vetää kuulijan oitis mukaansa.
 
Muusikoitten yhteispeli sujuu taiturillisesti ja hioutuneesti kuin huipputason jousikvarteteilla konsanaan: voisi kuvitella kuuntelevansa yhtä ainoata suurta soitinta. Sitä paitsi olen harvoin jos koskaan kuullut harmonikkaa soitettavan näin herkin sävytyksin. Voima-asteikon laajuus herättää erityistä huomiota: jos vahvistimen säätää niin, että hiljaisimmatkin pianissimot erottuvat, rävähtävät fortissimot melkein ulos kaiuttimista.
 
Vanhan linnan surumielinen tunnelma koskettaa, Limogesin torilla on mukaansa tempaavaa vilinää, katakombit huokuvat synkeää dramatiikkaa. Oikeastaan ainoa osa, jossa Fratres-trio ei saavuta täyttä tehoa, on Kiovan suuri portti, sarjan uljas ja jykevä, mutta sävelkudokseltaan karuhko päätös.
 
Toisena numerona levyllä soi Andante cantabile Tshaikovskin ensimmäisestä jousikvartetosta. Trio Fratres saattaa hienoiset epäilyni häpeään soittamalla iki-ihanan melodian hyvin henkevästi ja vivahteikkaasti. Säkeet kaartuvat ihastuttavan aistikkaasti muotoiltuina. Kaiken kaikkiaan levy, josta nauttivat muutkin kuin  harmonikkafriikit.