usimmalla levyllään Pekka Kuusisto soittaa Tapiola Sinfoniettan kanssa kolme suosituinta Mozartin viulukonserttoa. Mainioitten Vivaldi- ja Bach-levyjen jälkeen hänen Mozartinsa tuottaa osittaisen pettymyksen, niin taiturillista ja eloisaa kuin musisointi kauttaaltaan onkin.
 
Tästä kantaa ainakin osavastuun tahtipuikkoa heiluttanut Olli Mustonen. Levyn aloittava G-duuri-konserton orkesterijohdanto ärsyttää heti liian tiuhalla ja voimallisella iskuttelullaan. Sama jankkaavuus vaivaa muitakin nopeita osia — paitsi A-duuri-konserton finaalia, jonka "turkkilaiseen" jaksoon se on jopa omiaan.
 
Toki nopeisiin osiin sisältyy kosolti myös ihastuttavasti toteutettuja käänteitä. Hitaat osat ovat kokonaisuudessaaan nautinnollisia, ne lumoavat sekä ehyellä tunnelmallaan että herkällä ja aistikkaalla runollisuudellaan.
 
Kuusiston viulu soi kauniisti, mutta melko ohuesti ja hennosti. Tätä vaikutelmaa korostaa ilmeisesti äänityksestä johtuva soinnin epätasapaino: puhaltimet tuppaavat peittämään solistia. Sitä paitsi käyrätorvien voimalliset tuuttaukset hyppäävät kerran jos toisenkin kuulijan korville.
 
Levyn mielenkiintoisina erikoisuuksina Kuusisto soittaa omat viehkeät kadenssinsa.