rucknerin romanttiset sinfoniat eivät liene ranskalaisten orkestereitten ominta ohjelmistoa; ainakaan ne eivät ole itävaltalaisen mestarin luomuksia juurikaan levyttäneet. Ranskan ykkössoittajistona pidetty Pariisin orkesteri yltää silti erinomaiseen suoritukseen tulkitsessaan Brucknerin neljättä sinfoniaa.
 
Erikoista on sekin, että Radio Classiquen suoraan konsertista taltioima esitys on päätynyt Ondinelle, pienelle suomalaiselle levymerkille — ilmeisesti suurten levy-yhtiöitten talouskuurien seurauksena.
 
Tuskin vain kuvittelen, kun olen kuulevani pariisilaisten tulkinnassa aimo annoksen gallialaista hienostuneisuutta ja henkevyyttä verrattuna esimerkiksi saksalaisten orkestereitten jämäkämpiin tulkintoihin.
 
Esityksen kylläkin johtaa saksalainen Christoph Eschenbach, maailmankuulu pianisti, josta on nyttemmin kehkeytynyt myös huipputason kapellimestari: paitsi Pariisin myös Philadelphian maineikkaan orkesterin musiikillinen johtaja.
 
Tenhoisana soi sinfonian ensimmäinen osa, joka säveltäjän mukaan kuvaa aamuhämärää ja torneista kaikuvia herätyshuutoja keskiaikaisessa kaupungissa, kunnes "torit avautuvat, ritarit karauttavat ylpeillä ratsuillaan ulos luontoon ja metsän lumous ympäröi heidät".
 
Riipaisevasti henkii surumieltään "rakastuneen talonpojan hylättyä lempeä" kuvaileva hidas osa kauniisti kaartuvine melodioineen.