ässä todellinen unelmalevy Bachin musiikin ystäville! Tosin puhdasoppiset barokistit pitänevät pyhäinhäväistyksenä viidennen brandenburgilaisen konserton soittamista pianolla cembalon sijasta.
 
Tämä oli kuitenkin käytäntönä vielä viime vuosisadan alkupuolella, kunnes cembalo koki renessanssin ja valtasi takasin asemansa. On kerrassaan virkistävää kuunnella vaihteeksi pianon helmeilevää ja vivahteikasta sointia cembalon tasaisen tikutuksen sijasta.
 
Pianisti Murray Perahian kehutut tulkinnat Bachin klaveerikonsertoista eivät ole minua kiehtoneet liian nopeitten tempojensa vuoksi, mutta sarjan viimeisin levy on täysosuma, sulaa nautintoa alusta loppuun. Perahian, viulisti Kenneth Silliton ja huilisti Jaime Martinin sävelellinen keskustelu hurmaa aistikkuudellaan ja elävyydellään.  
 
Levyn tuottamaa iloa lisää se, että Perahia tuo esille Bachin samalle kokoonpanolle kirjoittaman hienon a-molli-konserton, joka on käsittämättömästi jäänyt unohduksiin. Sen sulokkaan lempeät sävelet hurmasivat minut jo 1960-luvulla kamariorkesteri I Musicin soittamina, mutta vasta nyt sain toisen levyn käsiini.
 
Valloittavan kokonaisuuden täydentää ihastuttavasti sykkivä Bachin Italialainen konsertto.