rikoisen saksankielisen nimen on amerikkalainen Christopher Rouse (s.1949) antanut teokselleen: Der gerettete Alberich, Pelastettu Alberich. Nimi viittaa Wagnerin oopperaan Götterdämmerung, Jumalten tuho, jonka päähenkilöistä eloon jää vain ahne Alberich-kääpiö.
 
Rouse kertoo halunneensa leikitellä "ei Wagnerin kustannuksella vaan Wagnerin kanssa" kuvatessaan "kieli poskessa" voittamatonta ja lannistumatonta Alberichia.
 
Pelastettu Alberich on kolmiosainen konsertoiva fantasia lyömäsoittimille ja orkesterille. Evelyn Glennie loistavana solistina takaa, että tulkinta on ilotulitusmaista taituruuden juhlaa, joka finaalin jazzhuumassa äityy luihin ja ytimiin käyväksi sävelorgiaksi. Leif Segerstam ja Helsingin filharmoniot ovat railakkaassa menossa mukana täysin rinnoin.  
 
Teokseensa Rapture, Hurmio, säveltäjä kertoo saaneensa vaikutteita Sibeliuksen musiikista. Niinpä hän on ankkuroinut teoksen tukevasti samaan sävellajiin kuin Sibelius seitsemännen sinfoniansa: valoa säteilevään C-duuriin. Alkupuolella voikin ehkä havaita sibeliaanisia piirteitä, mutta tuskin loppupuolen mahtavissa sävelpauhuissa.
 
Rousen kaksiosaisen viulukonserton barcarolassa vuorottelevat sanomattoman kauniit, lempeästi ja hartaasti mietiskelevät jaksot täyden orkesterin maatajärisyttävien purkausten kanssa. Mainio viulusolisti Cho-Liang Lin selviytyy vauhdikkaasti ja räväkästi vipeltävän toccatan vaikeuksista voitokkaasti.
 
Kuin Alberich!
 
Tarjolla on levyllinen mielenkiintoista, elävää ja kuulijalle ystävällistä nykymusiikkia, jossa ei ole hituistakaan paperin makua.