|
|
|
John Antill:
- Corroboree
- An Outback Overture
New Zealand Symphony Orchestra
James Judd, kapellimestari
Naxos (8.570241) 2008
Einojuhani Rautavaara:
- Apoteoosi (Sinfonian nro 6 "Vincentiana" uudistettu 4. osa)
- Manhattan-trilogia
- Sinfonia nro 8 "Matka"
New Zealand Symphony Orchestra
Pietari Inkinen, kapellimestari
Naxos (8.570241) 2008
|
ieman halveksittuna halpalevy-yhtiönä aloittanut Naxos on vähitellen noussut arvostetuksi klassisen musiikin tuottajaksi. Halpoja ovat Naxosin levyt edelleen, mutta yhä useammin niitten joukosta nousee esiin levyjä, jotka eivät "täysihintaisiin" verrattuina joudu hiukkaakaan häpeilemään. Näihin helmiin kuuluvat myös seuraavat kaksi äänitettä.
Australialaisen säveltäjän John Antillin baletti Corroboree on niitä 1900-luvun mestariteoksia, jotka ovat meillä Suomessa jääneet vaille ansaitsemaansa huomiota. En mielestäni liioittele, kun luonnehdin 1946 valmistunutta sävellystä eteläisen pallonpuoliskon Kevätuhriksi.
Corroboree tarkoittaa Australian alkuperäisväestön juhlamenoja: niitten rituaaleja ja seremonioita, lauluja ja tansseja. Näitä menoja jo lapsuudessaan seurannut Antill käyttää balettinsa teema-aineistona tuolloin kuulemiaan aitoja primitiivisiä sävelmiä. Ja käyttää niitä sävähdyttävän tehokkaasti ja värikkäästi.
Kaiken kaikkiaan Antill on onnistunut valamaan teokseensa sytyttävää alkuvoimaa, joka tuo helposti mieleen Stravinskin mestarillisen baletin. Sävelkieli on kuitenkin omaleimaista, Antill ei ole langennut jäljittelemään venäläistä mestaria.
Tutustuin Corroboreehen jo vuosikymmeniä sitten Eugene Goossensin ja Lontoon sinfonikkojen legendaarisella Everest-levyllä, joka ilmestyessään 1958 herätti erityisesti hifistien keskuudessa suurta huomiota ja ihastusta.
Mutta Uuden-Seelannin sinfonikot panevat tuoreella Naxos-levyllään vielä paremmaksi musisoimalla täynnä kipunoivaa intoa ja puhtia. Musiikin vauhdikkaimmissa ja säihkyvimmissä vaiheissa he yltävät James Juddin johtamina suorastaan huikeaan taituruuteen. Äänityskin on onnistunut upeasti.
rinomaista jälkeä on maapallon toisella puolella saatu aikaan myös suomalaisen musiikin parissa. Toisaalta ei ihmekään, sillä Einojuhani Rautavaaran musiikille omistetulla levyllä Uuden-Seelannin sinfonikkoja johtaa suomalainen Pietari Inkinen, heidän tuore musiikkipäällikkönsä (Music Director) vuodesta 2008 lähtien. Kuin varkain on viuluniekka Inkinen luonut eri puolilla maapalloa merkittävän kansainvälisen uran kapellimestarina.
Rautavaaran elämänintoa uhkuvia myöhäiskauden sävellyksiä kuunnellessa saattaa vain ihmetellen ihailla, miten hienosti tänä vuonna 80 vuotta täyttänyt Rautavaara on säilyttänyt vitaalisuutensa säveltäjänä. Pienintäkään merkkiä väsähtäneisyydestä tai mielikuvituksen herpaantumisesta ei musiikissa ole vaistottavissa.
Apoteoosi vuodelta 1996 on uudistettu versio Rautavaaran Vincentiana-sinfonian (nro 6) neljännestä osasta. Manhattan-trilogian päiväunineen, painajaisineen ja aamunkoittoineen hän sävelsi 2004 Juilliard-musiikkikorkeakoulun orkesterille. Kahdeksannen sinfonian, lisänimeltään Matka, kantaesittivät Wolfgang Sawallisch ja Philadelphian orkesteri vuonna 2000.
Matka-sinfonian antaumuksellisina ja ilmaisuvoimaisina tulkkeina Pietari Inkinen ja hänen loistava orkesterinsa ottavat suvereenisti paikkansa sen jo aiemmin levyttäneitten Leif Segerstamin ja Helsingin kaupunginorkesterin (Ondine) sekä Osmo Vänskän ja Sinfonia Lahden (Bis) rinnalla.
|
 Takaisin Äänilevyjä puntarissa -hakemistoon
Tämän tiedoston teksti copyright © 2008 Arto Sakari Korpinen
|
|
